Triggerheart Exelica (Xbox Live Arcade) arvostelu

Warashin kehittämä Triggerheart Exelica on alun perin kolikkohalleihin julkaistu arcade-räiskintä, josta nähtiin myös Dreamcast-versio. Peli koostuu viidestä kentästä, jotka ovat ääriään myöten täynnä jos jonkinlaisia tankkeja, lentokoneita, tykkejä ja muita shoot em’ up –arkivihollisia. Perinteen mukaisesti pelaaja taistelee tiensä vihollismassojen läpi kohtaamaan kentän loppupomon. Loppupomot, kuten pelin muutkin viholliset, ovat perinteistä shoot 'em up-, eli SHMUP-kamaa: isoja, vihaisia ja käsittämättömällä panosmäärällä varustautuneita. Loppupomon eliminoituaan pelaaja pääsee ihastelemaan pistetuloksiaan ja bonuksiaan. Kenttien rytmityskin noudattaa tuttua kaavaa, sillä ensin vastassa on pieni määrä vihollisia, mutta loppua kohden ruutu täyttyy lasereista, pommeista ja isommista vihollisista. Onneksi pelaajan pikselinväistelyä on helpotettu hiukan, sillä vihollisten panokset eivät tapa hipaisusta, kuten tällaisissa peleissä yleensä. Peli on pelaajasta riippuen läpäisty helpoimmalla vaikeusasteella noin 15–20 minuutissa. Normal-tasolla meno olikin jo selvästi hektisempää. Tietysti tämänkaltaisissa peleissä tarkoitus onkin hioa suorituksiaan yhä paremmiksi ja tarkemmiksi, mutta pieni lisäpituus ei olisi ollut pelille pahitteeksi.

Humanoiditytöissä on eroja

Pelaaja ohjaa pelissä isoin panssarein varustautuneita anime-tyttösiä, Triggerheartteja. Triggerheartit pysyvät söpöstä olemuksestaan huolimatta kovin uskollisina genren perinteille. Triggerheart Exelica suoltaa tykeistään hajautuvaa, lähes koko ruudun peittävää sarjatulta. Triggerheart Crueltear tykittää sen sijaan suoraa ammusparvea. Kummatkin hahmot ovat varustettu perinteisillä pommeilla ja pelin omalla erikoisuudella, viholliset otteeseensa nappaavalla koukulla. Oikein käytettynä koukku on reitti parhaisiin pistesaavutuksiin ja ulospääsyyn kiperistä tilanteista. Koukkuun napattuja vihollisia voi ampua muita örmyjä kohti tai käyttää kilpenä. Vaikka koukku onkin kiva lisä muuten täysin klassista mallia noudattavaan peliin, ei jippo nosta peliä SHMUP-pelien parhaimmistoon.

Mitäs me jollain tarinalla?

Graafisesti Triggerheart Exelica on sitä, mitä arcade-räiskinnältä osaa odottaa: värikästä ja kovin yksinkertaista. Aika ajoin ruudulle ilmestyy piirretty hahmo lausumaan täysin merkityksetöntä dialogia, jonka tarkoitus olisi luultavasti edistää juonta, mutta kukapa tämänkaltaista peliä juonen takia pelaisi? Tosin päävalikosta pääsee lukemaan pelin taustatarinan, joka tarjoaa lähinnä vain koomista arvoa. Kuten tällaisessa pelissä tärkeää onkin, tilastojen vertaileminen on helppoa ja nopeaa. Pelikokemusta on mahdollista myös helpottaa säätämällä lisäelämien ja pommien määrää. Tosin näiden asetuksien muokkaaminen aiheuttaa sen, että suoritukset eivät rekisteröidy leaderbordeille, mikä on täysin ymmärrettävää.

Peruskauraa

Ei Triggerheart Exelica läpeensä huono peli ole. Se on vain kovin perinteinen ja tuttu kokemus. Voisin vannoa, että olen pelannut lähes samanlaista peliä Ruotsin laivalla monta vuotta sitten. Kenelle Triggerheart Exelicaa voi siis suositella? Vaikka peli tarjoaakin SHUMP-ystäville varmaan sitä, mitä he haluavat, kannattaa virtuaalipojot käyttää johonkin muuhun. Tällaisenaan Triggerheart Exelica jää kovin keskinkertaiseksi ja lyhyeksi pelikokemukseksi. Uskallan suositella Triggerhearttia sitten, kun hinta on puolitettu 400:n Microsoft-pisteeseen.