Soltrio Solitaire (Xbox Live Arcade) arvostelu

Muistan, kun lapsena kaverin kanssa lainasin kirjastosta kirjan, joka piti sisällään satoja eri pasianssiversioita, joita tulee nykyäänkin tylsänä päivänä pelattua. Parasta tässä oli se, että kirjan sai mukaan ilmaiseksi ja korttipakan Tiimarista parilla markalla.

Peli-illat tulivat siis halvaksi. Tätä nykyä allekirjoittanut pelailee myös ilmaisia pasianssipelejä tietokoneeella ja todennäköisesti moni muukin – varsinkin työpaikallaan, kun pomo on poissa olan takaa.

Miten toimii pasianssi TV:ssä?

Televisiopasianssi on yllättävän mukavaa – hetken. Soltrio Solitaire tarjoaa ihan mukiinmenevää grafiikkaa ja kauniilta kuulostavaa musiikkia. Valikoissa on normaalit asetukset, moninpelit, yksinpelit sekä leaderboardit. Yksinpelivalikko pitää sisällään 16 pasianssivariaatiota, joista parista on saatavilla myös helpotettu versio. Mukana on esimerkiksi kaikille tuttu Klondike, Spider, Vapaakenttä sekä Isoisän kello.

Yksinpelattavaa on myös ns. uramoodin takana. Siinä pelaaja kiertää jonkinlaista karttaa ympäri pelaten erilaisia pasianssipelejä. Käytännössä pelimuoto ei eroa normaalista pasianssinhakkauksesta mitenkään muuten kuin että uramoodissa voiton jälkeen saa käyttöönsä erilaisia kuvakkeita. Niillä pelaaja voi muokata korttiensa selkäpuolten kuvia.

Live-kamera + moninpeli?

Soltrio Solitaire tukee myös Xbox Live -kameraa sekä Xbox Livessä ja samalla konsolilla pelattavia moninpelejä. Moninpelimuotoja on kaksi kappaletta. Toisessa niistä pelaaja yrittää saada kaikille tutun Klondike-version pasianssistaan ensin valmiiksi, jolloin hitaampi häviää.

Toinen pelimuoto onkin sitten pelkkää yhteistyötä, ja ehdottomasti huonompi vaihtoehto. Ehkä yhteistyötila luonnistuu parhaiten, kun pelataan samalla konsolilla, mutta Liven kautta pelatessa toinen pelaaja yleensä onnistuu tekemään juuri ne väärät ratkaisut. Silloin peliä ei pääsekään enää läpi. Tämä harmittaa, koska pasianssia pelatessa joudutaan yleensä miettimään paljon, jolloin jommaltakummalta pelaajalta loppuu kärsivällisyys. Vapaakenttä ja Spider-pasianssi ovat näistä hyvä esimerkki, varsinkin niiden vaikeat versiot.

Xbox Live -kameran toimivuutta en kyennyt testaamaan. Kuulemani mukaan se toimii moninpelatessa siten, että vastustajansa tai kaverinsa näkee ruudulla miettimässä liikettään. Hienoa, että ominaisuus on mukana, mutta käytännössä kameran olemassaololla ei ole läheskään niin paljon merkitystä kuin esimerkiksi pokeripelissä.

Hyvää huonoa – huonoa hyvää?

Pasianssi on siitä hieno peli, että sen parissa jaksaa kuluttaa aikaansa silloin kun ei ole mitään tekemistä. Oma aikani kuluu yleensä Arcade-pelien parissa, kun en jaksa pelata mitään "suurta" tai jos odottelen kavereita kylään tai kutsua klaanimatseihin. Tässä tapauksessa Soltrio Solitaire on hyvä hankinta – nimenomaan jos joutuu odottelemaan elämässään paljon. Toisaalta... onhan pasianssi tietokoneellakin ilmaisena versiona.

Valitettavasti TV-pasianssi on yhtä mielenkiintoinen kuin kuolleen pikselin etsiminen LCD-ruudusta. Peliä ei vain tule pelattua konsolilla, sillä tietokoneella on mahdollista pelata ilmaiseksi satoja eri variaatioita kyseisestä korttipelistä. Kaiken lisäksi Xboxin ohjaimella on valitettavan vaikeata liikutella haluamiaan kortteja paikasta A paikkaan B.

800 Microsoft-pisteen tuhlaaminen 16 variaatiota sisältävästä pasianssipelistä on yksinkertaisesti liian paljon. Oli se sitten moninpelattava, kameratuellinen tai kuinka hieno graafisesti tahansa. Hyvä ajantappoase kyseinen peli kyllä on, mutta kuinka moni vaihtaa tietokoneen tai korttipakkansa ilmaisen pasianssin lähes 10 € maksavaan versioon, joka on sisällöltään moninkertaisesti suppeampi?

Soltrio Solitaire on graafisesti hieno, sisältää ihan kivoja ominaisuuksia ja viihdyttääkin hetken. Valitettavasti peli joutuu kilpailemaan myös parin markan korttipakan sekä tietokoneissa olevien ilmaisten pasianssipelien kanssa – häviten taistelun. Peli on kyllä laatutuotos, mutta maksaa aivan liikaa.