SHIFT 2 Unleashed: Need for Speed arvostelu

Need for Speed -sarja on pitkänlinjan arcade-kaahailun edustaja. Muutaman osan myötä on kuitenkin otettu harppausta simulaation suuntaan. Nyt on päätetty kuitenkin jatkaa suuntaa Shift-työnimen turvin. Aikaisempi osa oli melko surkea esitys kehitystiimin taidoista simulaation maailmassa. Auton käsiteltävyys oli jotakuinkin hirveä, puhumattakaan fysiikoista. Lohtua toi kuitenkin se, että joku oli löytänyt asetuksiin sellaiset säädöt, että peliä jaksoi edes yli puolenvälin puurtaa. Katsotaan, onko Shift 2 Unleashed samaa lannoitusainetta vai onko kehitystä parempaan tapahtunut.

Start your engines, gentlemen

Heti kärkeen huomio kiinnittyy Autolog-systeemiin, joka esiteltiin aikaisemmassa Need for Speed Hot Pursuit -pelissä. Todella toimiva, hieman yhteisöpalvelu Facebookia jäljentävä, kavereiden toimista kertova seurauspalvelu on hyvin odotetusti kytketty myös sarjan uusimpaan osaan. Huomattavasti enemmän luottamusta herättää myös valikoiden yleinen asettelu ja käytettävyys verraten aikaisempaan Shiftiin.

Ensimmäinen kosketus auton ratissa kuitenkin tiputtaa tekohampaat suusta. Tuntuu kuin yrittäisi pysyä delfiinin selässä, istuen samalla keinutuolissa. Siis mitä ihmettä?! Auto menee sinne, tänne ja vähän tonne. Ohjaustatteja ei tarvitse kuin vähän kääntää ja heti ollaan sukkuloimassa puolelta toiselle. Tarpeeksi kauan tätä harrastellessa alkaa jopa tämän lajin osaamaan jotenkin. Auton käyttäytymismallin opeteltua astuu kuvaan uusi, jopa suurempi ongelma kuin edellinen. Pieni hipaisu kanssakilpailijan autoon saa oman kilpurin sinkoamaan taas vähän sinne sun tänne. Spinnauksen jälkeen lähtö on todella hidasta. Tapahtuman käydessä useasti saman kisan sisällä, saa tämä savuttomankin miehen hyvin äkkiä hermosauhuille tupakan varteen.

Autojen käyttäytymistä pääsee kyllä muokkaamaan, mutta sopivien asetuksien löytäminen laajasta valikoimasta on todella vaikeaa. Edes vähänkään miellyttävät asetukset ovat lähes tulkoon pakko löytyä, sillä pelin tietokonepelaajat tarjoavat melkoisesti vastusta jopa helpoimmalla vaikeustasolla. Säätömahdollisuuksia löytyy aikaisempaa osaa laajemmin myös auton tehojen kasvattamiseen sekä ulkokuoren muokkaukseen.

Yksinpelikampanjan edetessä pelaaja kerää itselleen kokemuspisteitä jokaisesta kisasta. Pisteiden kasvaessa aukeavat uudet autoluokat ja kisat. Eri luokista löytyy aina yksi kisailija joka mielletään Rivaliksi, eli tarpeeksi hyvin pärjätessä on aika ottaa kisaluokan kruunu pöydälle. Mitä pidemmälle edetään, sitä kovempia kisaajia sekä autoja on vastassa. Vaihtelua löytyy normaalien kisojen kylkeen muun muassa Drifting-kisoista. Näissä nimensä mukaisesti ajetaan mahdollisimman paljon kylki edellä. Reilusti yliohjautuvat autot ovat loppupeleissä jopa helpompia ohjata kuin pelin normaalit kulkuneuvot.

For 'em ears and eyes

Ulkoisesti peli on todella nätti. Valikot ovat tyylikkäät, selkeät ja toimivat. Grafiikkapuolen toteutus on myös laadukasta. Ruudunpäivitys kehrää sulavasti ja ympäristö piirtyy mallikkaasti. Autot näyttävät nykyajan peleihin verraten oikein hyviltä. Vielä ei olla kyllä lähelläkään aidon oloista, mutta hyvää tasoa kuitenkin kauttaaltaan. Äänimaailma jatkaa samaa linjaa. Ääniraita heittää mukavan kuuloisia ja svengaavia kipaleita kisailun oheen. Autojen äänet eivät aivan vakuuta, mutteivät nyt kuitenkaan ihan kuraakaan ole.

Just cruisin'

Moninpelinä Shift 2 on ihan kelpo viihdettä. Edelleen autojen käyttäytyminen on alkuun todella hermoja raastavaa, mutta kun ote on taas saatu, on Liven puolella paljon nautinnollisempaa kisata yksinpelin suhteellisen puuduttavaan menoon verrattuna. Uutuutena kakkososa tuo kiinnostavan pelimuodon, jossa ajetaan lyhyitä kisoja vain yhtä kisailijaa vastaan – voittaja jatkaa turnauksen muotoon kasatussa pelimuodossa. Vastustaja arvotaan aina satunnaisesti. Koeajon aikana ei esiintynyt juurikaan viivettä pelaajissa taikka itse peleissä.

Race flagged

Shift 2 Unleashed on vähän ristiriitainen peli. Sen ydin – pelimekaniikka, fysiikat ja autojen käyttäytyminen – vaatii vielä paljon työtä. Sellaisenaan se vaatii totuttelua, eikä silti takaa hermovapaata peliaikaa. Kaikki sen ympärille kasattu on taas hyvin toteutettu, laatua hehkuen. Kuitenkin se pääraaka-aine on sen verran oikukas, että peliä voi suositella mikäli piti edellisosasta. Muutoin kannattaa varautua siihen, että peli on jotakin arcaden ja simulaation väliltä.