Radiant Silvergun (Xbox Live Arcade) arvostelu

Vuonna 1998 Sega Saturnille julkaistu Radiant Silvergun palaa takaisin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Euroopassa hieman harvinaisempana herkkuna pidetty ja ylhäältäpäin kuvattu skrollaava 2D-avaruusräiskintä tuli monelle tutuksi entisaikojen videovuokraamoissa, joissa pidettin kolikkopelejä. Suosio länsimaissa kasvoi nopeasti, mutta pelifanaatikkojen suruksi avaruusräiskintä ei päässyt kovin laajaan jakeluun Euroopassa. Nyt pelikehittäjä Treasure on päättänyt hemmotella faneja tuomalla lähes identtisen version kauppapaikalle HD-kuorilla varustettuna. Miten retro sitten kääntyi uuden sukupolven myllyyn?

Kun ihmisrotu lakkasi olemasta

Tarina saa alkunsa kuutiomaisesta artefaktista ja robotista, jotka viedään tutkittavaksi maan salaisimpaan kolkkaan sotaherrojen ja tiedemiesten keskelle. Tiedonjano saa tiedemiehet tolaltaan. Artefaktia ja robottia päätetään tutkia hieman tarkemmin. Tiettyjä asioita ei saisi mennä sörkkimään, koska uteliaisuus lopulta kostautuu. Artefaktin hälytysmekanismit aktivoituvat, mikä aiheuttaa välittömän konfliktin maapallolle. Mitä ihmeellisimpiä muukalaisaluksia hyökkää maahan ja hetkessä ihmisrotu joutuu lähes sukupuuton partaalle – vain muutamat onnekkaat ehtivät tuhoa pakoon. Vuosi ehtii kulua ja resurssit, kuten ruoka, on kulutettu lähes loppuun. Paluu kohti maata alkaa. Tiedossa on kivinen yksisuuntainen matka.



Alus, joka sikisi pyhästä tulesta

Yksinpelissä valitaan arcaden ja tarinamoodin väliltä. Arcadessa pelaaja heitetään suoraan toiminnan keskelle. Ennen aloitusta annetaan mahdollisuus räätälöidä tiettyjä ominaisuuksia, kuten alusten määrää. Tarinamoodissa ei tätä mahdollisuutta ole, mutta tarinalle ominainen dialogi on läsnä ja aseistusta voi päivittää. Aseita on seitsemää eri laatua, joista jokainen soveltuu tiettyihin tilanteisiin. Aseisiin saavutetaan tasoja keräämällä pisteitä. Nämä tasot jäävät voimaan seuraaville koitoksille, mikä ovelasti koukuttaa jatkamaan pelaamista. Vielä yksi peli ja sen perään toinen.

Jo heti alkuun pelaajalta otetaan luulot pois, sillä Radiant Silvergun on todella vaikea. Jopa helpoimmalla vaikeusasteella tulee pataan ja kovasti; pienestäkin virheestä sakotetaan kuolemalla. Alusten loputtua ei jatketa viimeisimmästä tarkastuspisteestä, vaan peli aloitetaan kirjaimellisesti alusta. Vihollisjoukkoja ei ole pakko kohdata yksin: masokistista kimppakivaa voi harrastaa lokaalisti samalla koneella tai sitten Xbox Liven välityksellä. Tosin testauksen perusteella ruudun täyttämä ilotulitus oli sen verran massiivista, että peli vaikeutui vielä entisestään. Mikäli tämä ei riitä, niin hifistelijöillä on mahdollisuus esittää suorituksiansa videoiden muodossa ja scoreboardilla voi ottaa mittaa siitä, kuka on vuoden avaruuskovis.



Retro kääntyy HD-aikakauteen

Visuaalisessa käännöstyössä on ilmeisesti ollut motivaation puutos, sillä Radiant Silvergun ei grafiikan osalta näytä kovinkaan vakuuttavalta. Grafiikat tuntuvat enemmän jostain emulaatiosta portatuilta kuin uusilta HD-kuorilta. Suttuisuutta esiintyy paljon ja pikselit oikein hyppivät rumasti eteen. Kirjavien värien ja tulisateen täyttämä ruutu ovat sen sortin viihdettä silmämunille, että pidemmän pelailun jälkeen näön tarkastus voisi olla paikallaan. Musiikit koostuvat futuristisesta teknoilusta, jota on päätetty loopata loputtomasti; sama melodia toistuu uudestaan ja uudestaan. Kumma kyllä se ei käy hermoille, vaan jollain sairaalla tavalla musiikki kuulostaa yllättävän hyvältä. Äänimaailma on toimiva, joskin hieman itseääntoistava vähäisten äänivarastojen takia.

Kontrolleissa ei ole hirveästi joustovaraa. Palikkamaisen suunnittelun johdosta alus liikkuu kaikkiin ilmansuuntiin, mutta ei niiden välimaastoihin. Ohjaaminen tuntuu tönköltä ja vaatii totuttelua. Ahtaissa tiloissa kuolema kuittaa turhankin usein sen takia, että kontrollit eivät taivu ja alus tulee ohjattua seinään. Onneksi ampuminen on sentään toteutettu hyvin. Valikoista ei tarvitse vaihtaa tulituksen muotoa, vaan vaihtoehdot on järkevästi organisoitu ohjaimen liipaisimiin ja muihin nappeihin.



Vielä yksi peli

Pelin armottomasta vaikeusasteesta huolimatta jokin tekijä houkuttaa pelaajan aika ajoin takaisin Radiant Silvergunin pariin. Aseiden kehittäminen tarinamoodissa on koukuttavaa puuhaa ja jokainen saatu taso helpottaa pelin pelaamista pienissä määrin. Turhauttavan epäonnistumisen jälkeen tulee todettua, että ehkä vielä yksi peli olisi paikallaan, koska huonoon suoritukseen ei pelisessioita voi lopettaa. Tämä skenaario toistuu useita kertoja ennen kuin lopullinen luovuttamisen tarve iskee.

Hieman kalliin hintansa puolesta peliä ei voi suositella ihan kaikille. 1200 Microsoft-pistettä hieman laihasta määrästä sisältöä ja mukamas HD-grafiikoista on paljon pyydetty. Retroa ihannoivalle pelinörtille tästä kuitenkin riittää iloa satunnaisille peli-illoille, kun kaikki muu on pelattu puhki.