Peter Jackson´s King Kong arvostelu

Olen maitohapoilla ja hengitän raskaasti, mutta minun on juostava lujempaa. Se on takanani, voin kuulla sen askeleet. Se tarrautui jalkaani! Silmissäni sumenee. Pysyn rauhallisena. Tämä keihäs on viimeinen toivoni. Vain yksi tarkka osuma. Keihäs lentää suoraan sen päähän. Saalistaja kaatuu karjaisten maahan. Haaskalinnut lentävät valmiiksi katetulle aterialle.

1930-luvun kultakauden Hollywood tarjoaa paljon kahisevaa miehelle, joka tekee mitä vain sen eteen. Ja juuri sen ohjaaja Carl Denham aikoo tehdä. Hän lähtee ruosteisella laivalla kohti Pääkallosaarta, jolla legendan mukaan elää jättimäinen gorilla nimeltä Kong. Tarkoituksena olisi saada materiaalia elokuvaa varten. Naispääosaan kiinnitetty Ann Darrow ja käsikirjoittajaksi palkattu Jack Driscoll lähtevät mukaan. Paljastuu, että saaren laajassa viidakossa asuu dinosauruksia, jotka ovat eläneet sivilisaation ulottumattomissa miljoonia vuosia. Siellä ihminen ei ole luomakunnan herra.

Tiivis tunnelma

Ensimmäinen huomio kiinnittyy paljaalta näyttävään kuvaruutuun. Perinteisiä mittareita terveydestä tai aseen panoksista ei ole. Kekseliäästi Jack kertoo panosten määrän, jos painaa b-nappia. Silloinkin tieto voi olla epämääräistä, kuten "minulla on riittävästi panoksia." Immersion lisäys on tuntuva. Driscollilla pelatessa kuvakulma on ensimmäisestä persoonasta, Kongilla kolmannesta. Ihmisenä hän on saaren dinosaurusten seassa ruokapyramidin alimmilla tasoilla. Häntä saalistetaan, ja tämä painostava tietoisuus haavoittuvuudesta on koko ajan läsnä. Onneksi hänellä on aivot ja niiden kekseliäisyys valttinaan.

Lihansyöjädinot voi päihittää useilla tavoilla. Tuli on ollut kautta aikain ihmisen paras turva eläimiä vastaan ja sen avulla Jack voi polttaa itselleen reittiä ja puskissa piileskeleviä saalistajia. Saaren alkuasukkaiden jättämien tulien käyttö on etenemisessä avainasemassa ja siitä on saatu muutamia kekseliäitä ongelmia ratkottaviksi. Myös keihäät ovat tärkeitä, sillä panoksia moderneihin aseisiin ei juuri jaeta. Ympäristöystävällisesti keihäät voi heitettyään noukkia uusiokäyttöön. On uskomattoman tunnelmallista piileskellä venatosaurusta pelkkä keihäs kädessä tietäen, että hyökkäys on paras puolustus. Kokemus nousee seuraavaan potenssiin, kun vastassa on V-Rex, joka ilmeisesti on T-Rexin ilkeämpi versio.

Toinen tapa jymäyttää saaren otuksia on hyväksikäyttää ravintoketjua. Kun tiputtaa lentoliskon yläilmoista tai heittää keihäällä limaisen madon maahan, niin voi olla varma, että piilossa olevat otukset ovat pian näkösällä, sillä tämän saaren asukit eivät tunne armoa. Loogiset syy-seuraus-suhteet saavat pelaajan myös yrittämään sellaisia asioita, jotka perinteisesti peleissä ovat olleet mahdottomia.

Grafiikka tukee pelin yleistä tunnelmaa upeasti. Synkkään viidakkoon ja pimeisiin luoliin ei kukaan haluaisi lähteä yhdessä jättituhatjalkaisten kanssa. King Kongia ei ole suunniteltu varta vasten Xbox 360:lle, ja se näkyy erityisesti hahmomalleista. Uuden konsolin tehoja käytetään teräväpiirtotarkkuuden lisäksi erikoisefektien parantamiseen, joten vesi ja tuli näyttävät paremmilta kuin muilla versioilla. Chance Thomasin mestarillisesti säveltämä musiikki luo dramaattiseen tunnelmaan seuraavan asteen. Viidakko kuhisee villiä elämää, jos ääniefekteistä voi mitään päätellä. Ääninäyttelyn hoitavat tasaisen varmalla ammattitaidolla tulevan elokuvan tähdet kuten Jack Black, Naomi Watts ja Adrien Brody.

Valikoiden kätköistä löytyy onnistuneesti tehty suomenkielinen tekstitys, joka rasittavasti pitää laittaa jokaisella pelikerralla uudelleen päälle. Tekoäly toimii hyvin, muilta saa suojatulta tarvittaessa, ja kauniisti pyydettäessä jopa keihään.

Todellista valittamisen aihetta ei löydy kuin satunnaisista grafiikkabugeista. Voisin alkaa vuodattamaan siitä, kuinka alle yhdeksän tuntia kestävä Kingi on liian lyhykäinen kokemus, mutta loistavan toteutuksen keskellä se olisi tyhjänpäiväistä ruikutusta. Läpipeluun jälkeen voi tahkota kenttiä pisteiden ja sitä kautta uusien bonusten toivossa.

KK vs. V-REX Smackdown

Jackilla pelaaminen on pääosassa, mutta muutaman tehtävän pääsee hutkimaan myös itse Kingillä. Nimenomaan hutkimaan. Venatosaurukset ja lentoliskot, jotka pistivät Jackin ja kumppaneiden polvet tutisemaan, muuttuvat muurahaista vastaaviksi harmeiksi. Ikimuistoisia hetkiä tarjoavat kirjaimellisesti leukoja loksauttelevat mätöt, joissa kohtaavat muutama V-Rex ja King Kong. Hakkaa pellepainin koska vain. Jättigorillalla pelataan juuri sopivasti, sillä tehtävät muistuttavat toisiaan paljon. Murhetta aiheuttaa suuntavaiston sekoittava kamera, joka kääntyy paikoin outoihin kulmiin. Loppupuolen New York -osuus sisältää klassisen Empire State Buildingin kapuamisen, mutta muutoin kaupungilla hengailu on turhan nopeasti ohi. Toteutus on kuitenkin A-luokkaa.

Yhteenveto

Peter Jackson's King Kong ei ole tavallista lisenssihuttua. Se on rakkaudella, taidolla ja luovuudella työstetty, erinomainen peli. Pääkallosaari ja sen tapahtumat suorastaan tihkuvat tunnelmaa. Elokuvan ohjannut Peter Jackson tietää peleistä enemmän kuin useimmat elokuvaohjaajat. Hän teki viisaasti valitessaan kehittäjäksi Ubisoftin ja erityisesti Michel Ancelin. Lopputulos puhuu puolestaan. Kongi on saletisti kingi.