N+ (Xbox Live Arcade) arvostelu

Slick Entertainmentin ensimmäinen Live Arcade –tuotos on suositun flash-pelinä aloittaneen N-tasohyppelyn laajennettu versio, N+. Uuden version kehitystyössä ovat olleet mukana myös alkuperäisen pelin tekijät.

N+:n idea on naurettavan yksinkertainen. Pikselininjan tehtävänä on etsiä jokaisesta kentästä nappula, jolla ovi seuraavaan kenttään avautuu. Aikaa kenttien suoritukseen on rajoitettu määrä, mutta lisäaikaa saa keräämällä kentistä löytyviä kolikoita. Alkupuoliskolla tasot ovat melko yksinkertaisia ja vaivattomia, mutta pikkuhiljaa mukaan tulee miinoja, liikkuvia sähköttäjiä, hakeutuvia ohjuksia ja lasereita. Peli on jaettu 60 episodiin, joista jokaisesta löytyy viisi kenttää. Yhteensä pelattavaa on siis 300 kenttää, ja lisää voi tehdä itse pelistä löytyvällä, yllättävän monipuolisella kenttäeditorilla. Harmittavasti kenttäeditorilla tehtyjä tuotoksia ei voi jakaa Liven välityksellä muille Microsoftin politiikasta johtuen, vaikka ominaisuuteen viittaavaa tekstiä pelin sisältä löytyykin.

Helpommin sanottu kuin tehty

N+ huokuu retrohenkisyyttä aina pelin valikoista lähtien. Taustalla kuuluu mukava chiptune-musiikki ja fontti on kuin suoraan 80-luvulta. Grafiikka on yksinkertaista ja värit hillittyjä, mutta pelaajan osuessa esimerkiksi miinaan ninja räjähtää verisesti kappaleiksi ja lentelee hillittömästi ympäri kenttää. Retrohenkisyys ulottuu myös pelin vaikeustasoon, joka on suoraan sanottuna infernaalinen. Tasohyppelytaidot joutuvat todellakin koetukselle jo noin kymmenen episodin jälkeen. Kenttiä joutuu yrittämään useita (kymmeniä) kertoja ja ninjan liikkeet pitää hioa äärimmilleen, jotta episodien läpäisy onnistuisi. Seinähypyt ja muut vastaavat ninjan perusliikkeet tulee hallita äärimmäisissäkin tilanteissa. Vaikeissa kentissä joutuu käyttämään myös älynystyröitään oikean reitin selvittämiseksi, mutta liian usein homma menee yritys ja erehdys –kaavan kautta. Löytyypä pelistä myös yksi saavutus, joka palkitsee pelaajaa tuhannesta kuolemasta. Toki pelistä löytyy myös helppoja kenttiä, mutta joitakin todellisia pelinpysäyttäjiä tulee vastaan yllättävän pian.

Pelin kontrollit vaativat totuttelua. Hiukan kummallinen painovoima ja hyppyjen ajoitus tuottavat varmasti harmaita hiuksia monelle, varsinkin jos NES-ajan kultaiset tasohyppelyt eivät ole tuoreessa muistissa. Pikselininja liikkuu ja hyppii kyllä jopa millintarkasti, mutta ohjausmekaniikka tuntuu jotenkin kelluvalta. Pienen totuttelun jälkeen kontrollien salat oppii kuitenkin nopeasti, eikä niitä voi syyttää omista mokista.

N+:n kenttäsuunnittelu on nerokasta. Vaikka huoneet ovat yleensä melko pienikokoisia, on niihin onnistuttu taiteilemaan yksinkertaisia, mutta silti uskomattoman hienoja, jopa taiteellisia kenttiä. Kentistä löytyy myös paljon vaihtelua ja aina kun luulee nähneensä kaiken, peli onnistuu yllättämään – oli sitten kyse kentän ulkonäöstä tai hauskasta nimiväännöksestä.

Än, yy, tee, N+!

Kuten aina Live Arcade –peleissä, myös N+:ssa leaderboardit ovat integroitu peliin loistavasti. Jokaisen episodin läpäisyn jälkeen ruutuun pamahtaa tilastot siitä, kuinka hyvin pärjäsit kavereitasi vastaan. Samalla voi myös katsoa uusintoja leaderboardin kärkinimien suorituksista. Mukana on myös moninpeli ja co-op sekä samalla koneella että Livessä. Moninpelistä löytyy kaksi erilaista pelimuotoa, Race ja Survival. Moninpelisessioihin voi osallistua kahdesta neljään pelaajaa, ja mukana on myös pelkästään moninpeliä varten suunniteltuja kenttiä.

N+ on parhaimmillaan lyhyissä sessioissa pelatessa. Pitempään pelatessa hermot menevät useampaankin otteeseen ja ohjain on lähellä lentää seinään. Mutta silti peliä on vain pakko pelata vielä yksi kenttä, ja se on yleensä aina hyvän pelin merkki. 800 Microsoft-pisteen (~9,3e) hintaiseksi pelistä löytyy huikea määrä sisältöä. Tasohyppelyistä pitäville retrofaneille peli on pakko-ostos.