MotoGP 2006: Ultimate Racing Technology arvostelu
Arvostelija mikomail, julkaistu 04.08.2006
Rossiksi Rossin tilalle
Peli tarjoaa jälleen hyvin tutun oloisen sisällön. Uratila, harjoitustila, yksittäinen kisa, aika-ajo, moninpeli, nettipeli sekä ekstrat ovat tuttua kauraa. Sisältö tosin on entistäkin laajempi. Erilaisia ratatyyppejä on kahdenlaisia, viralliset GP- sekä Extreme-kisat kolmessa eri koneluokassa. Virallisten kisojen lisenssi kattaa kaudet 2005 ja 2006 kaikkine ratoineen ja kuljettajineen. Extreme-puoli on nimenä jälleen harhaanjohtava, sillä kyseessä on keksityillä katuradoilla kisaamista lisensoimattomilla kolmen eri kokoluokan pyörillä. Jälkimmäinen osa edustaakin pelissä aloittelijaystävällistä nautiskelua vakavampien maailmanmestaruustaistojen vastapainoksi.
On turha pohtia Extreme-kisojen merkitystä, sillä lopulta ne tyydyttävät vain ani harvoja. Epärealistiset radat maustettuina entisestään helpotetulla ajomallilla eivät varmasti miellytä edes pelin kehittäjiä. Niistä löytyy hetkeksi hupia, mutta kun näkee pelin virallisen puolen, tulee lähinnä ihmetelleeksi miksi kolmannesta osasta mukaan tulleet täytekisat ovat saaneet jäädä. Itse korvaisin nämä turhat yritykset vaikkapa MotoGP:n pienemmillä lisenssiluokilla eli 250 cc ja 125 cc.
Vanha vai uusi?
Ajotuntuma on sarjalle uskollinen. Pyörän viritykset ja kuljettajan ajotyyli vaikuttavat lopputulokseen. Uran alussa alla on kokematon kuljettaja ja huono pyörä, karusellin edetessä kotisohvien kaaharit oppivat ajamaan ja pyöräkin alkaa istua käteen. Vaikeustason valinnalla saadaan omasta urasta sopivan haastava.
Pyörän ja kuljettajan hallitseminen on aluksi hieman haasteellista, mutta harjoituksen edetessä renkaat saa pidettyä jo radalla ja kaatumisetkin käyvät harvinaisiksi. Moottoripyörän ohjaaminen on toteutettu neljännessä osassa simulaatiopohjaisesti tavalliselle ohjaimelle. Kallistelua on vaikea simuloida analogisella suuntaohjaimella, mutta lopputulos on silti vähintäänkin tyydyttävä.
Myös ulkonäköpuolella jatketaan saman vanhan kierrättämistä. Suurin osa radoista on luonnollisesti tuttuja edellisistä osista. Ne ovat tosin mallinnettu HD-grafiikalla ja uusia yksityiskohtia on satoja, jopa tuhansia enemmän. Se on näyttävää, mutta vastapainoksi pelin grafiikkamoottorissa on omatkin ongelmat. Varsinkin mutkissa esiintyy satunnaista pätkimistä ja pieniä kauneusvirheitä löytyy pyöristä, radoista, kuljettajista ja vähän kaikkialta. Ehkä graafisella osastolla on ollut hieman kiire viimeistelyn kanssa.
Suurin pettymys graafisella puolella on kuitenkin radan pinnanmuotojen puute. Asfaltti näyttää hyvältä, mutta missä ovat edellisiä osia koristaneet painaumat ja korkeuserot? Suurimmat kuopat toki löytyvät, mutta esimerkiksi Laguna Secan radalla korkkiruuvimutkassa ei töyssyjä ja korkeusvaihteluita ole nimeksikään. Minusta on suorastaan häpeällistä oikaista näin olennaisessa asiassa ratamoottoripyöräpelin kanssa, toisaalta suurin osa kaahareista tuskin huomaa saatikka välittää muutoksesta.
Kierrokset nousevat ja hermot kiristyvät
Äänipuolella ollaankin hieman uudenlaisessa tilanteessa. Moottorien äänet ovat osittain uusittuja ja kehitys on kiitettävää. Nyt erilaiset kierrosluvut huomaa jo kohtalaisesti ja tuhatkuutioisen koneen väännöstä saa paremman kuvan mehevillä murahteluilla. Varsinkin kilpailujen lähdöt ovat aina yhtä adrenaliinipitoista kuultavaa, kun isot myllyt mylvivät päästäessään kaiken irti ennen ensimmäistä mutkaa.
Musiikkipuoli päinvastoin lannistaa pelaajaan mielialaa. Vaihtoehtorock ja jo turhan tutuksi tulleet valikkomusiikit eivät tarjoa ainakaan tuoretta näkökulmaa ratamoottoripyöräilyyn. Onneksi tarpeen vaatiessa saa omat kappaleet soimaan, itse tosin nautin vain moottorien jylinästä ja kilpailun tuomista jarrutusäänistä.
Äänien keskinkertaisuutta jatkaa osuvasti tekoäly. Koneen kuljettajien aggressiivisuus ja riskinotto vaihtelevat vaikeustasosta riippuen, lopputulos on kuitenkin turha tavanomainen. Helpoilla vaikeusasteilla koneen kuljettajat ovat kuin kylän papat Vespoilla ja toisessa ääripäässä odottaakin pelaajaa alituisesti tyrkkivät mielipuolet. Järjellisiä ajolinjoja tai jarrutuksissa tapahtuvia millintarkkoja ohituksia on turha odottaa, sellaiset hienoudet on löydettävä nettipelin puolelta.
Verkkopeli on vieläkin pelisarjan ehkä parasta antia. Kun samalle radalle päästetään 17 innokasta ja samantasoista ajajaa on viihde taattua. Jos taas eksyy liian helppoon tai vaikeaan seuraan, menettää peli viihdepotentiaalinsa kilpailun ensimmäisellä kierroksella. Netissä törmää myös turhan usein typeryksiin, jotka ajavat ensimmäiseen mutkaan kaasu ojossa odotellen vain milloin saadaan koko rypäs kumoon kerralla. Hävettävää käytöstä, täytyy sanoa. Oikeanlaisen peliseuran löytämiseksi on neljänteen osaan kehitetty systeemi, jolla pitäisi löytää tasoistaan peliseuraa. Valitettavasti sen toimivuus on hieman kyseenalainen, sillä lähes poikkeuksetta samaan kisaan eksyy aina pari liian nopeaa tai hidasta kilpakumppania.
Kehityksestä huolimatta: missä ovat muutokset?
MotoGP 06 tarjoaa tuhdin paketin runsaalla sisällöllä. Sen ongelmaksi ei koidu monien uuden sukupolven pelien tavoin grafiikka- tai ääniongelmat, vaan itse pelin tarkoitus. Mitä kategoriaa peli pyrkii edustamaan ja mikä on sen kohderyhmä? Jos tuotteeseen tungetaan vähän sitä ja tätä, ei lopputulos miellytä oikeastaan minkäänlaista kuminpolttajaa. Potentiaalia pelisarjalla on paljon, mutta selvällä kehitystyöllä tästä olisi saatu erilainen tapaus.
Peli on parhaimmillaan hyvää viihdettä, kun pyritään kisaamaan vaikka kavereiden kanssa ensi viikonlopun kisat. Tällä erää MotoGP 06 on graafisesti päivitetty MotoGP 3 parilla uudella yksityiskohdalla ja laajemmalla sisällöllä. Jos tulevaisuutta ajattelee, niin toivottavasti joskus ilmestyvässä viidennessä osassa päämäärätietoisuutta olisi tullut lisää. Extreme-kilpailut on heivattava, tai muutoin tämäkin pelisarja vajoaa tavallisten kuolevaisten joukkoon.
