MotoGP 10/11 arvostelu

Uusi MotoGP-peli on jälleen keulinut kauppojen hyllyihin. Nyt kylkeen on liimattu lappu, joka kertoo pelin olevan autenttisin MotoGP-pelisarjan historiassa. Tämän takaa täysin uudelleen ohjelmoidut fysiikanmallinnukset sekä ohjattavuus. Kurkataan miten se hytti nousee, joten kypärät päähän!

Ready, set, go!

Alkuvalikkoon päädyttäessä avautuu eteen vaihtoehtoiset pelimuodot. Ensimmäisenä on urapelimuoto, jossa luodaan täysin uusi kuski ja aloitetaan täysin ruohonjuuritasolta, ilman sponsoreita, tallia saati pyörää. Muutama roponen taskussa pääsee kuitenkin jo pitkälle. Pyörän oston jälkeen aletaan pikkuhiljaa kipuamaan kohti kuninkuusluokkaa, MotoGP:tä. Pelaaja kerää arvosteluita suorituksistaan harjoituksissa, aika-ajoissa sekä tietysti kisoissa. Pisteiden avulla kasvaa pelaajan maine ranking-luvun muodossa. Maineen kertyessä alkavat sponsorit kiinnostumaan ja rahaa virtaamaan. Säästöpossun pullottaessa on aika kerätä ympärilleen managereita sekä insinöörejä kehittämään pyörää. Kausien rullatessa ja maineen kasvaessa on pian MotoGP-luokka auki ja tähtäimessä kuninkuussarjan maailmanmestaruus.

Toinen vaihtoehto on ajaa Championship-moodissa. Tällöin hypätään suoraan jo tunnetun huippukuskin ajosaappaisiin pyrkien voittamaan mestaruus. Listalta löytyy myös Time Trials, joissa nimensä mukaisesti ajetaan pelkkää aika-ajoa. Challenge eli haastepelimuodossa pääsee testaamaan taitotasoaan erilaisten haasteiden suorittamisessa. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on mukana totta kai Xbox Liven puolelta löytyvä moninpeli.

Great run

Alkuun moottoripyörien käsiteltävyys tuntui todella oudolta. Se johtui kuitenkin siitä, että päällä olivat osittain jopa naurettavuuden puolelle menevät ajoavut. Täysin kädettömille tarjolla on muun muassa automaattista jarrutusta, automaattista painonsiirtoa sekä automaattista kyyristymistä. Kaikki avut päällä ei oikeastaan tarvitse kuin pitää kaasu pohjassa. Hyi. Kun turhat ajoavut on heivattu hiiteen, alkaa jo löytymään pelin punainen lanka. Vaikkakin ajomekaniikka ei ole vielä lähelläkään oikeaa, antaa se silti hyvän vastineen. Pyörä käyttäytyy pääasiassa kuten sen pitäisikin. Pienen harjoittelun jälkeen alkaa tuntumaan tottua ja kisailu alkaa jopa olla nautittavaa.

Tuntuman ollessa kohdallaan alkaa silmät siintämään grafiikan ja audion puolelle. Ympäristö vaihtelee sopivasti, kun kisataan ympäri maailman eri radoilla. Pääosin värikäs grafiikka ei kuitenkaan ole lähelläkään nykypäivänä jo standardina pidettävää HD-grafiikkaa. Sumuista, sottaista ja pikselilaatikoita näkyy joka puolella. Ei mitenkään ilo silmälle. Hyvänä puolena sanottakoon, että tietokonepelaajat antavat sen verta kovan vastuksen helpommallakin vaikeusasteella, ettei ympäristöön ehdi kisan aikana paljoa tiirailemaan.

Audio-puolella mennään myös osin metsään. Tunnelmaa luovat biisit ovat melko vähissä, sillä valikoimasta löytyy lähinnä Mario Kartista tuttuja säveliä. Toisena ääripäänä korvaan kantautuu jotakin, jonka tahtiin voisi olettaa helluntaiseurakuntalaisten heräävään sunnuntaiaamuisin. Välistä kyllä tulee ihan asiallista räminää, joka kruunaa tiukan kisan loppuhetket. Moottoripyörien äänet ovat melko hyvät, tosin vaihtelua ei eri pyörien välillä juuri ole.

Connected

Moninpelissä voi kisata urapelimuodossa luomallaan pyörällä ja kuljettajalla, mutta myös kaikki lisensoidut pyörät ja kisakuskit ovat valittavissa. Liven puolella kisatessa ei oikeastaan tunnu, että vastassa oikeasti on ihmispelaajat tietokoneiden sijaan. Tasoerot ovat ainoat mistä oikeastaan huomaa olevansa Liven maailmassa. Lagia ei oikeastaan esiinny, mitä nyt satunnaisesti joku pätkii eteenpäin jollain mummon vanhalla mokkulalla. Vaikkei pelaajia aivan hirveästi tunnu netistä löytyvän, on silti joka kerralla päässyt kuitenkin pelaamaan. Tosin mikäli se viimeinenkin vastus pelistä lähtee, loppuu peli sillä sydämenlyönnillä.

White Flag

MotoGP 10/11 yllättää positiivisesti. Vaikka oikean elämän puolella olenkin kova moottoripyöräaddikti, en ole silti innostunut demoja enempää aiemmista sarjan peleistä. Nyt kuitenkin sain tilaisuuden koeajaa kokoversiota ja se jätti kyllä ihan hyvän fiiliksen. Ajomallinnus ei ole vielä aivan luonnollinen, mutta silti oikein mallikkaasti toteutettu.

Grafiikan ja audion osalta ei peli täytä tämän päivän kriteerejä. Live-puoli jätti vähän kylmäksi, mutta yksinpeliä voi kyllä suositella varauksetta sarjan faneille ja pienellä varauksella myös kaikille muille, joita vähääkään kiinnostaa moottoripyöräily. Ajomekaniikka vaatii hieman totuttelua, mutta sen taitamisen jälkeen pelaaminen on oikein mukavaa viihdettä.