Mass Effect 2 arvostelu
Arvostelija SubSonicTonic, julkaistu 26.02.2010
Pelin juonta ei tässä arvostelussa paljasteta sen enempää, mutta yleisesti sitä voi luonnehtia varsin onnistuneeksi. Mass Effect 2:n tapahtumat pitävät pelaajan otteessaan lopputeksteihin saakka ja jättää kaipaamaan tarinalle jatkoa pian. Pelin lukuisat hahmot ovat mieleenpainuvia ja sankarin mukaan liittyvien hahmojen kohtaloista välittää heti jo keskivertopeliä enemmän. Juonta voi myös kritisoida, sillä etenkin jo aivan alkuhetkillä tapahtuva varsin merkittävältä tuntuva juonenkäänne vaikuttaa kuitenkin loppujen lopuksi vain hyvin vähän itse pelin tapahtumiin. Alkudemon jälkeen palaudutaan äkkiä jo ykkösosasta tuttuihin juonellisiin kaavoihin, jopa huvittavan nopeasti. Tuntuu että tekijöillä olisi ollut mahdollisuuksia suurempaankin irtiottoon edellisosan kaavoista.
Avaruuden likainen tusina
Pelin rakenteen voi esittää kolmiosaisena. Alkuhetkillä luodaan oma hahmo ja läpikäydään sulavasti juonenkuljetuksen mukana peliohjeet. Edellisosasta saa jatkaa peliä myös tallennetulla hahmollaan. Pääosan pelistä muodostaa keskivaihe, jossa pelaaja kokoaa sankarijoukkionsa eri puolilta galaksia. Mukaan liittyy varsin kiinnostavia hahmoja, tosin ensimmäiset hahmot ovat tyypillisen valjuja henkilöitä. Tiimin kokoamisen ohella pelaaja etsii resursseja asekehittelyyn ja suorittaa sivuhahmojen omia lojaalisuustehtäviä. Nämä tehtävät avaavat hahmoille uudet erityiskyvyt ja vaikuttavat merkittävästi hahmojen selviytymismahdollisuuksiin pelin loppuhetkillä. Loppupuolella pelaajan teot, valinnat ja tekemättä jättämiset ratkaisevat loppuvideoissa näkyvien tiimin ruumissäkkien määrän.
Kokonaisuus on onnistunut, mutta pelin rakenne on ehkäpä hieman turhan läpinäkyvän kaavamainen ja loppupelin valinnat ennalta-arvattavia. Pelin läpäisy kesti kaikki lojaalisuustehtävät suorittaen 33 tuntia, mutta galaksin rippeiden tutkimiseen olisi voinut käyttää vielä enemmänkin aikaa. Lisäpeliarvoa saa toki uudelleenpeluusta erilaisia ratkaisuja tekevällä hahmolla, mutta silloin etenkin pelin mineraalienetsintään ja lukkojen murtamiseen liittyvät minipelit tuntuvat jo liiankin tutuilta.
Valinnanvapautta keskusteluissa ja rajoituksia pelimaailmassa
Mass Effectin moraaliset valintatilanteet ovat edelleen muita pelejä edellä. Mustavalkoisten hyvä/paha-asetelmien vastineeksi pelissä on useita vaihtoehtoisia ratkaisuja mahdollistavia kohtia, joissa pelaajalla on tavallista enemmän punnittavaa. Verrattuna esimerkiksi Bioshockin naurettavan yksioikoisiin valintoihin Mass Effect tuntuu raikkaalta. Uutuutena myös välinäytösten aikana voi näitä valintoja tehdä suoraan kesken animaation. Pelaajan voi halutessaan esimerkiksi antaa ensiapua tai rauhoitella kohtaamaansa sivuhahmoa, aggressiivisempi pelaaja voi taas ajoittain esimerkiksi keskeyttää mahtipontista monologiaan pitävän vihollisen puheen toimintaelokuvien tyyliin tarkalla laukauksella taustalla olevaan polttoainetankkiin.
Nyt kun Mako-ajoneuvoajelut ovat karsittu, vastapainoksi ei yllättäen jatko-osasta löydy muuta oheistoimintaa tilalle. Keskittyminen elokuvamaiseen dialogiin ja mainioon räiskintään on sinänsä perusteltu valinta pelintekijöiltä, mutta silti ajoneuvolla ajaminen planeettojen pinnalla toi edellisosaan sitä eeppistä valtavan galaksin tutkimisen tunnetta. Pelaaja voi ohjastaa avaruusalustaan tähtikartalla, mutta tällä ei ole juuri merkitystä. Varsinaisia avaruustaisteluja ei ole, eikä matkalla voi tapahtua polttoaineen loppumista pahempia ongelmia.
Myös planeettavisiittien ympäristöt ovat aiempaa pienempiä, eikä esimerkiksi edellisosan massiivinen Citadel-asema ole nyt kuin typistetty varjokuva entisestään. Tämä toki suoraviivaistaa peliä, lyhentää lataustaukoja ja poistaa turhaa juoksentelua paikasta toiseen, mutta samalla myös avaruusseikkailun tunnelma valtavassa peliuniversumissa karisee pois. Pelin ympäristöt ovat turhan käteviä, videopelimäisiä, eivätkä muistuta oikeita asutettuja paikkoja. Kuten sanottua, tämä ei ole välttämättä huono asia, varsinkaan toimintapelissä. Roolipelimäisyys on nyt vain saanut väistyä toiminnan tieltä.
Vertailu versioiden välillä ja yhteenveto
Mass Effect 2 sopii konsolille ja gamepad-ohjaimille selvästi Dragon Agea paremmin. PC-versioon verrattuna peli ei menetä iskustaan kuin hieman grafiikan resoluutiossa ja hivenen ryhmän hahmojen komentamisessa. Pelitestaus suoritettiin pääasiassa PC:llä, mutta Xbox-versiota hankkiessa ei pelikokemuksesta jää mitään olennaista pois. Harmittavasti pelissä on muutamia suojautumiseen liittyviä ohjelmointivirheitä, joissa esteen taakse suojautuva pelihahmo nouseekin ilmaan objektin päälle, josta alas ei enää pääse. Myös yhdessä sivutehtävässä hahmot käyttäytyivät välianimaatiossa kuin istuisivat liikkuvassa ajoneuvossa, mutta taustat piirtyivät oudolla tavalla ja kohtaus näytti rikkonaiselta. Suojatumisbugi pakotti pelitilanteen lataamiseen muutaman kerran, mutta sen pahempia ongelmia pelissä ei ilmennyt. Uuden käytettyjen pelien kauppaa hillitsevän trendin mukaisesti peli sisältää koodilla avattavaa lisäsisältöä, joista FelisLeon arvio luettavissa täällä.
Yhteenvetona Mass Effect 2 on epäilemättä vuoden parhaita pelijulkaisuja. Sen suoraviivaisuus ja mukaansatempaava juoni erinomaisilla ääninäyttelijöillä tuskin jättää ketään kylmäksi, mutta samalla roolipelifanaatikkoa voi yksinkertaistaminen myös samalla harmittaa. Edellisosan ongelmia on nyt nimenomaan karsittu, sen sijaan että esimerkiksi heikkoa inventaariosysteemiä olisi korjattu. Kummallisena ratkaisuna edellisosan päämäärätön ajoneuvolla kruisailu lisävarusteiden toivossa on nyt ikäänkuin korvattu hieman puisevalla mineraalinetsinnällä planeettaruudulla, mikä on erikoinen ratkaisu toimintaa painottavassa videopelissä. Mass Effect 2 on jokatapauksessa pakkohankinta ja kelpo jatko-osa tälle klassikoksi muodostuvalle pelisarjalle.
