Gyruss (Xbox Live Arcade) arvostelu

Vuonna 1984 videopelit tekivät suurta tulemistaan ja räiskintäpelit kuten Space Invaders ja Galaga olivat pelirintaman kirkkainta kärkeä. Avaruusräiskinnän sammiosta ammensi tuona vuotena myös Gyruss ja nyt 23 vuotta myöhemmin se löytyy Xbox 360:n virtuaalisesta pelihallista.

Gyruss on yhdistelmä kahden aikansa klassikkopelin Galagan ja Tempestin pelimekaniikkaa. Se muistuttaa Galagaa graafisesti, mutta jippona kulkusuunta on Tempest -tyyliin kolmiulotteisesti kohti ruudun keskustaa. Pelaajan ohjastama alus liikkuu siten tavallaan putken sisäreunalla ja tulittaa keskusalueella lentäviä vihollisaluksia. Koska tähdet liikkuvat keskipisteestä ruudun reunoille, se luo vaikutelman “vauhdikkaasta” kolmiulotteisesta liikkeestä.

Rämpyti rämpyti

Pelin tavoitteena on edetä Maa-planeetalle warppi-hyppyinä muiden aurinkokunnan taivaankappaleiden kautta tuhoten matkalla vihollisalukset. Planeetalle pääsemiseen vaaditaan yleensä kolme hyppyä ja hyppäämään pääsee kun kaikki vihollisaallot on tuhottu. Yhteensä hyppyjä tai kenttiä on 23. Harmittavasti power-uppeja on vain yksi ja se antaa pelaajalle kaksoislaserin yksittäisen laserin tilalle. Vihollisia on sentään muutamaa erilaista avaruusaluksista asteroideihin.

Muutaman hypyn välein pääsee bonusruutuun, joka on käytännössä sama kuin peruskenttä, mutta viholliset eivät ammu takaisin ja tavoitteena on mahdollisimman suuri pistesaalis. Kaiken kaikkiaan siinä on Gyrussin koko idea. Pelin läpäistyään alkaa Gyruss perinteiseen kolikkopelityyliin alusta identtisesti ensimmäisen pelikerran lailla. Pelattavuus on verrattuna moniin aikansa räiskintöihin verrattuna kankea. Ampumista lisäksi vaikeuttaa rasittava viive ja kummallinen autotulituksen puute.

Live Arcade -julkaisu ei tuo peliin paljoa uutta. Mukaan on tuotu pienoista graafista hienosäätöä kun peli on julkaistu hyödyllisesti HD:nä. Mukana on myös kaksinpeli Liven välityksellä, mikä on aina mukavaa. Livessä tosin pelaajia ei löydy lainkaan, joten ominaisuudella ei ole paljoa väliä.

Gyruss on eittämättä yksi heikoimmista Xbox Live Arcaden pelijulkaisuista. Se on yksinkertaisesti vaisu ulkoasultaan ja sitä on tylsä pelata. Keskivertopelaaja jaksaa pelata Gyrussia todennäköisesti tasan kolme minuuttia ja sitten unohtaa koko bittijonon.

Rakastan nostalgian hajua aamuisin?

Mutta onko Gyrussin tylsällä pelattavuudella tai vanhentuneilla grafiikoilla oikeastaan mitään väliä? Kyseessähän on nimenomaan nostalgiapeli. Se on klassikko ajalta, jolloin pelit olivat yksinkertaisempia ja niiden arvostelukriteerit olivat yksinkertaisesti erilaisia. Pelin arvo riippuu siitä, minkälaisia muistoja ja tuntemuksia vuosien varrelta se pelaajassa herättää. Pisteet voi siten heittää suoraan romukoppaan. Jos Gyruss oli sinun mielestäsi hieno peli aikanaan, sitä se voi olla vielä nykyäänkin.

Toisaalta on myös hienoa että kolikkopelihallien klassikkopelejä tuodaan nykyään pelaajien eteen vaikka sitten vain hetkeksi. Typerää on kuitenkin että peleistä kehdataan pyytää 4,80 €. Nostalgian tunteen on oltava melkoinen että viitsii muutamien minuuttien huvista pulittaa lähes viisi euroa. Kulttuuritekona Microsoft ja muut voisivat julkaista tällaiset retropelit ihan ilmaiseksi.