;)
;)
;)
GUN arvostelu
Arvostelija Ciryon, julkaistu 19.12.2005
Aluksi on todettava pelin suurin ongelma, jotta sen saa pois mieltä vaivaamasta. Nimittäin GUN Xbox 360:llä on täysin vastaava peli, kuin Xboxin GUN. Teknisesti 360-versio tarjoaa hieman tarkempaa grafiikkaa, pidemmät piirtoetäisyydet ja tietysti HD-tuen. Kuitenkin erot ovat verrattuina alustojen tehoihin hämmästyttävän pieniä.
Graafisesti peli ei siis edusta seuraavaa sukupolvea millään tavalla, joten jos haluaa grafiikkademoa katsella, niin sitä kannattaa etsiä muualta.
Vain muutaman juonenpätkän tähden
GUNissa seurataan Colton Whitea, jonka elämä mullistuu heti pelin alussa, kun muutama (korni) paljastus kääntää kaiken ylösalaisin. Colton lähtee selvittämään omaa menneisyyttään ja kostamaan vääryyksiä ympäri länttä. Juoni on kaikessa korniudessaan niin vanhaa koulukuntaa, että sitä joko inhoaa tai rakastaa - itse päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
GUNin vahvuus on tunnelmassa - peli on selkeästi tarkoitettu viihdyttämään ja vanhanaikaisen pelimekaniikkansa ja hienojen kikkojen puutteen kautta se siinä onnistuukin. Samalla se ei myöskään tarjoa mitään uutta mihinkään peligenreen.
Hyvät, Pahat ja Pystyynkuolleet
Pelin suurimpia ongelmia on yksinkertaisesti sen maailman autius. Tämänkaltaiseen vapaanmalliseen peliin pitäisi aina ahtaa tekemistä, jotta vapaudesta olisi kenellekään mitään hyötyä. Oli se tekeminen sitten GTA-pelisarjan aseistettua riehuntaa ja silmitöntä tuhovimmaa, tai sitten sivutehtäviä. Mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin ja se tässä pelissä eniten harmittaakin. Potentiaali on hukattu tekemällä peli kaikille alustoille samanaikaisesti - tehtäviä ja maailman laajuutta on varmasti siis rajoittanut myös esimerkiksi PS2:n tehot.
Muutamia hauskoja kikkoja on GUNiin ympätty, nimittäin pelissä on Max Payne -tyylinen hidastusominaisuus, joka kulkee Quickdraw nimellä. Jos rautalangasta halutaan vääntää, niin tämä ominaisuus siis ilmentää päähenkilön nopeutta aseen kanssa - maailma hidastuu ja vastustajaa lakoaa ensimmäisen persoonan kuvakulmasta. Mittari tyhjenee nopeasti hidastusta käytettäessä, mutta esimerkiksi pääosumista ja pitkistä osumasarjoista saa pitkitettyä hidastusaikaa (tai täytettyä tyhjentyneen mittarin).
Toinen hauska kikka on se, että peli ei vaadi niin mitään taitoa pelaajalta - kyllä, GUN on melko vaikea jopa normal-tasolla, mutta elämiä ja panoksia (pistoolissa) on loputtomasti ja aina kuollessa kaiken parantavaan troppipulloon ilmestyy lisää täytettä. Samoin ampuminen toimii sinne päin mentaliteetilla. Jos ampuu yläruumiin yläpuoliskoon, niin seurauksena on takuuvarmasti pääosuma. Pääosuma tulee myös ampumalla reilusti yli tai pään vierestä - eli automaattitähtäys on melkovahva. Quickdraw-moodissa voi jopa tähdätä seuraavaan viholliseen täysin automaattisesti napauttamalla ohjaimen tattia.
Kun kuolema (kuitenkin melko usein) korjaa, niin harvemmin syynä on taidon puute, vaan se että pelaaja sattuu olemaan keskellä aakean laakeaa huonetta, jonka jokaiselta sivulta tulee kiväärillä lonkalta sarjatulta ampuvia vihollisia - selviämismahdollisuudet nollan luokkaa.
Armoton
GUN on hauska peli - se viihdyttää koko ajan. Se on pelimekaniikaltaan myös vanhanaikainen peli, tämä ei kuitenkaan ole paha asia - mutta jos etsii jotain uutta ja mullistavaa, niin sitä ei GUNista löydä. Peli ei myöskään tarjoa mitään mitä voisi sanoa seuraavaksi sukupolveksi; grafiikat ovat rehellisesti sanoen huonoa Xbox-tasoa.
GUN kuitenkin uppoaa varmasti jokaiselle, joka pitää länkkärielokuvista - tunnelma on vangittu peliin vähintäänkin onnistuneesti.
Jos Xbox löytyy hyllystä, niin ei ole syytä maksaa tästä X360-versiosta sitä kymmentä euroa enempää - suosittelen hankkimaan vanhalle alustalle. Jos taas etsii viihdyttävää peliä ja grafiikalla ei niinkään ole väliä, niin GUNia kannattaa ajanvietteeksi harkita.
(Hieman kattavampi arvostelu löytyy täältä, pelin Xbox-versiosta)
