Green Lantern: Rise of the Manhunters arvostelu

Matka sarjakuvasta elokuviin ja siitä vielä lisensoiduksi videopeliksi on pitkä ja kivinen tie. Historia osoittaa monen tällaisen projektin lässähtäneen naama edellä kyseiseen kivikkoon. Siltikin yrittäjiä riittää jatkuvasti, ja osoittihan Batman: Arkham Asylum, että sarjakuvahahmoista ei ole mahdotonta tehdä hyvää videopeliä.

Warner Brothersin tuoreen elokuvan siivittämänä uusin protagonisti videopelialaa valloittamaan on Green Lantern, joka on suomalaisille hieman vieraampi DC-supersankari teräsmiesten ja lepakkoäijien viedessä parrasvalon. Lyhyesti tiivistettynä Green Lantern: Rise of the Manhuntersin juoni kertoo Hal Jordan -nimisestä miehestä, joka värväytyy avaruuden poliisien, Green Lanternien joukkoon ja lähtee pysäyttämään konerotu Manhuntersien aloittamaa sotaa. Green Lanternit saavat voimansa sormuksesta, jonka avulla sankarit voivat vaikkapa lentää tai materialisoida mitä tahansa työkaluja ”kovan valon” avulla. Tämä asetelma valjastetaan Green Lantern: Rise of the Manhuntersissa kolmannen persoonan putkijuoksupainotteiseen beat’em up -mätkintäpeliin.

Green God of Lanterns

Itse en arvosteluun lähdettäessä odottanut Green Lantern: Rise of the Manhuntersilta juuri mitään kummempaa kuin yksinkertaista mätkintää kelvollisilla tuotantoarvoilla, ja ilokseni sekä surukseni voin todeta, että en joutunut pettymään. Green Lantern ei missään nimessä ole lisenssipelien huonoimmasta päästä, mutta samalla voidaan todeta, että mitään omaa tarjottavaa sillä ei ole.

Kun peli nopeiden intro-demojen jälkeen pyörähtää käyntiin, huomaa jokainen rutinoitunut pelaaja olevansa enemmän kuin kotonaan tämän mätkintäpelin parissa. Tämä johtuu siitä, että käytännössä pelin koko liikevalikoima ja kontrolliasetelma on lainattu suoraan genren kuninkaasta, God of War-pelisarjasta. Mukana ovat tutut nopea isku- ja vahva isku -liikesarjat, ja pelaaja voi halutessaan ”gräbätä” eli napata kiinni vastustajistaan. Lisäksi arsenaalista löytyvät tietysti tutut tuplahypyt ja nopeat singahdukset sivuille ja eteen – täsmälleen kuten God of Warissa.

Onneksi pelituntuma on mainio ja liikevalikoima tarpeeksi monipuolinen pitääkseen muuten erittäin pahasti itseään toistavan taistelun mielenkiintoisena. Pelissä on myös kevyt roolipelielementti: erikoisiskuja voi kustomoida ja päivittää haluamallaan tavalla pelin edetessä kerätyillä kokemuspisteillä. Erikoiskyvyt ovat suhteellisen kiinnostavia, sillä variaatiota on Mech-puvusta isoihin sirkkeleihin ja miniguneihin. Peli on saatu teemaansa hyvin sopivaksi ja hyödyntääkin avunsa varsin tehokkaasti saaden aikaan toimivan mätkintäpaketin. Välillä putkea piristetään simppeleillä lento-osuuksilla, joissa tulitetaan liipasin pohjassa vastaantulevia vihulaisia ja väistellään avaruusromua ja kaikenlaista muuta krääsää, joka tekee parhaansa vihreän lyhdyn tukahduttaakseen.

Green Lantern: Rise of the Manhunters sisältää myös toimivan Co-op-moodin, jossa pelataan normaalia kampanjaa kaverin ottaessa sidekick-lantern Sinestron roolin. Kuten usein, myös tämä peli on parhaimmillaan kaverin kanssa samalta sohvalta taisteltuna.

Green glowing light

Graafisesti vihreän lyhdyn seikkailut ovat kuten muukin peli, peruskelvollista tasoa. Pelin värikäs maailma on riittävän hyvännäköinen luodakseen uskottavan ympäristön pelille, vaikka ei erityisesti säväytäkään missään vaiheessa. Äänimaailma on suoraan elokuvasta Ryan Reynoldsin ja kumppanien esittäessä dialogit esikuvauskollisesti. Näyttelijöiden suoritukset eivät päätä huimaa, mutta eipä niissä ollut erityistä kehumista itse elokuvassakaan.

Green Lantern -videopeli maalaa perinteisen Hollywoodin supersankarielokuvan maailman interaktiivisen version pätevän uskollisella tavalla epäonnistumatta millään osa-alueella. Täysihintaisena pelin sisältö on hieman kyseenalainen, mutta alekorista Green Lantern loistaa vihreää valoaan tulevan talven pimeisiin tylsiin hetkiin; mieluiten kaverin kanssa nautittuna.