Fracture arvostelu

On vuosi 2161. Leveästi elävä ja saastuttava ihmiskunta on ajanut maapallon kaaokseen. Vuoden 2050 tienoilla tapahtunut maailmanlaajuinen ympäristökatastrofi on saanut Mississippi-joen tulvimaan ja jakanut Yhdysvallat sekä maantieteellisesti että poliittisesti kahtia. Euroopan kanssa liittoutuneet Itä-Yhdysvallat panostavat mekaniikkaan ja robottiruumiinosiin, kun taas Aasian kanssa veljeilevä länsi-USA on ruvennut peukaloimaan DNA:ta yrityksenään luoda geneettisesti ylivertaisia sotilaita. Tällaisesta jumalan leikkimisestä eivät itäisten Yhdysvaltojen päättäjät tietenkään tykkää, vaan edessä on sisällissota. Tässä vaiheessa kehiin astuu erehdyttävästi Suomen Pelkokerroin -juontajan, Aleksi Valavuoren, näköinen supersotilas Jet Brody.

Hyvä vs. Paha

Kovaksi keitetyt körmyniskat ovat peleissä luvattoman ylikäytettyjä. Toki maailmaa pelastavalta, sodan koulimalta sankarilta vaaditaan luonnetta, mutta draaman kannalta suppisuinen ja tunteeton "kovajätkä" ei ole paras valinta. Brodylla ei ole minkäänlaista persoonallisuutta, eikä hänen hahmonsa kasva pelin aikana sen enempää kuin Fracturen uuvuttavan turhanpäiväinen tarinakaan.

Mikäpä sen tylsempi juoni kuin kulahtanut, eritoten FPS-peleissä käytetty sodan kuvaus, jossa yksi mies on lähetetty hoitamaan hommat kotiin. Ani harvoin Brodyn rinnalla heiluu suuren taistelun tuntua luomassa jokunen heikkokestoinen rivisotilas. Useimmiten luotisateessa kahlataan yksin, mikä on suuri harmi. Musiikki sentään tuo tunnelmaan eeppisyyden tuntua, kuten Star Wars -elokuvistakin tutulta Lucas Artsilta voikin odottaa.

Ympäristö elää

Fracturen ehdoton valtti genressään on se, että se yrittää jotakin uutta – siinä tyydyttävästi onnistuen. Havok-fysiikkamoottorilla pyörivä peli antaa pelaajan vapaasti muokata kaunista ja sulavaa ympäristöään pelkällä napin painalluksella. Oikealla bumberilla Brody singauttaa matkaan luodin, joka maaperään osuessaan kasvattaa pienen kumpareen, jota voi käyttää taktisesti näkö- ja tulisuojana. Vasenta bumperia näpäyttämällä luodaan puolestaan poteroksi kelpaavia kraatereita. Kikkailu ei suinkaan tähän lopu, vaan esimerkiksi ahtaissa tunneleissa voi pahaa aavistamattomat – vaikkakin usein nerokkaasti taktikoivat – viholliset liiskata kattoon nostamalla maata niiden jalkojen alla. Valinnanvaraa on paljon, eikä taistelutanner koskaan näytä samalta turpajuhlien jälkeen.

Brodyn maanmuokkaustyökalua Entrencheriä käytetään myös ongelmanratkaisuun. Korkealla sijaitsevat tasanteet ja hiekan alle hautautuneet tunnelit eivät täten tuota sankarillemme ongelmia. Hajamielisimpiäkään pelaajia ei Lucas Arts ole unohtanut, vaan tieltään eksyvä voi useimmiten kysyä avuliaalta Hint Cam -kameralta neuvoa. Vanhan kansan pelaajana tuli kuitenkin usein tunne, että pelaajaa paapotaan liikaa.

"Osuuk se?"

Oli ilahduttavaa huomata, että Xbox 360 -ohjaimen jokainen näppäin on Halo-pelien tavoin valjastettu käyttöön, sillä ohjaaminen tuntuu yllättävänkin näppärältä. Muitakin yhtäläisyyksiä FPS-fanaatikkojen jumalpeliin löytyy, sillä vastassa olevat mutantit mongertelevat välillä Covenant-vihollisten kuuloisesti. Lisäksi pelintekijät ovat ilmeisesti ottaneet lieviä vaikutteita myös Gears of Warista, mikä näkyy siinä, että jopa silmittömälle ryntäämiselle on oma nappinsa.

Gears of Warin tavoin myös Fracturessa on olanyliohjauksen vuoksi eräs tyypillinen ongelma: pituussuunnassatähtäys on joskus hankalaa. Välillä kuopasta tulittaessaan huomaa, että kudit eivät kanna edessä olevan seinämän yli, vaan tomu pöllyää villisti. Tämä on kuitenkin suht harvinaista, eikä yleensä haittaa, sillä kun Fracturessa hiekka lentää, niin monilla aseilla seinämät madaltuvat.

RÄTÄTÄ!!!

Myös monet tutut aseet ovat läpikäyneet Fracturessa kasvojenkohotuksen. Jokainen pelin 12 aseesta vaikuttaa ympäristöön tavalla tai toisella. Suurin osa pyssyistä lähinnä tasoittaa maastoa, mutta löytyy joukosta kekseliäämpiäkin kanuunoita. ST-4-niminen tykki lähettää matkaan maan alla eteenpäin kiitäviä räjähteitä, jotka voi pamauttaa, kun itsestä siltä tuntuu. Pelaaja voi nykypeleille tyypilliseen tapaan kantaa mukanaan vain kahta eri asetta. Usein saakin pohdiskella, kannattaako laajaan maastoon lähteä esimerkiksi kiikarikiväärin ja haulikon vai vaikkapa rynkyn ja singon kanssa.

Erikoismaininta Fracturessa menee pelimaailman kenties kekseliäimmälle pommille, Vortex Grenadelle. Kyseinen kranaatti synnyttää ilmalentonsa päätteeksi pyörremyrskyn, joka ensin riepottelee ympäristön irtaimistoa villisti ilmassa maan velloessa mukana, ja lopulta räjähtää viskellen kaiken sikinsokin ympäriinsä. Muistathan kuitenkin varoa, sillä upeaa fysiikkamoottorin tarjoamaa näytöstä liian läheltä seuraava pelaaja imeytyy helposti itsekin mukaan pyörteen pauloihin!

Kuusin aina kaunihimpi

Vaikka Fracture tarjoaakin noin tusinan kentän verran nähtävää ja koettavaa, jää peli yksinpelikokemuksena hieman lyhyeksi. Monien lajityypin fanien pettymykseksi peli ei myöskään sisällä minkäänlaista saman koneen moninpeliä, vaan sekä Co-op että kilpailulliset pelityypit loistavat poissaolollaan. Pelin suurena sydämenä sykkii kuitenkin raikas Live-moninpeli, joka tarjoaa kiinnostuneille roimasti pelattavaa. Pelimuotoja on netissä monta perus deathmatcheista aina lipunryöstöön, kukkulankuninkaaseen sekä omintakeiseen Excavationiin, jossa vartioitava paikka pitää kaivaa esiin mullan alta.

Kaikki yksinpelin vekottimet ja maanmuokkausmahdollisuudet toimivat myös Livessä, mikä luo jokaiseen matsiin huikean määrän vaihtelua ja sijaa taktikoinnille. Tilaa serverillä on peräti 12 pelaajalle, mutta järkyttävää kyllä, en kertaakaan saanut Livessä yli kuutta pelaajaa yhteen istuntoon. Useat ulkomaalaiset valittelevatkin, että niin upea, mahtava ja monipuolinen kuin Fracturen Live-moninpeli onkin, ei pelaajia ainakaan vielä ole juuri ilmaantunut langoille. Mikä vielä kauheampaa, toisinaan peliseuraa ei löydy lainkaan. Oli kyse sitten käsittämättömän heikosta nettikoodista tai pelaajien vähyydestä, on tämä kamala sääli, sillä Fracturella olisi varmasti paljon annettavaa esimerkiksi klaanipelinä.

Det var det

Fracture on tyylikäs ja kaunis peli, joka onnistuu hienosti nousemaan keskinkertaisuuden suosta olemalla ei niin tavanomainen. Peliä voidaan suositella yhtälailla uutta kaipaaville FPS-faneille sekä erinomaista klaanipeliä halajaville. Tai no... ehkä ei kuitenkaan jälkimmäisille, ikävä kyllä.