Fight Night Champion arvostelu

Kaksikymmentä vuotta sitten Punch Out oli se maailman suurin ja hienoin nyrkkeilypeli, jota pelasimme kavereiden kanssa miettien millä tavalla vastustajan saa kanveesiin. Vaan ei enää. Nyt painellaan kahden napin sijaan kymmeniä, kehitetään hahmoa ja otellaan tuhansien kilometrien päässä asuvan vastustajan kanssa.

Herääkin kysymys: miten nyrkkeilypelaaminen vielä kehittyy kun mennään toiset 20 vuotta eteenpäin?

Turpaanvetämisen elämyksiä

Fight Night Champion tuo nyrkkeilyelämyksen hienosti esille, ja pelissä on mukana ensimmäistä kertaa tarinamoodi. Se on lyhyt, mutta opettaa lähes kaiken tarpeellisen. Legacy-tila on edelleenkin se pääpelimuoto. Pelissä voidaan käyttää valmista ottelijaa tai tehdä oma nyrkkeilijä, jonka pystyy kustomoimaan mieleisekseen naamaa myöten. Pärstävärkin muokkaukseen voidaan käyttää Xbox Live Vision -kameraa tai PC:tä/Macia. Yllättävää kyllä myös viimeksi mainitullakin homma toimii hienosti parin lisäosan asennuksen jälkeen.

Ensin määritellään ottelijan koko ja ottelutyyli, jonka jälkeen valitaan pisteitä eri osa-alueisiin. Pisteiden maksimimäärä taistelijaa kohti on rajattu, joten mitään yli-ihmistä ei saa rakennettua, vaikka ostaisikin maksullisen paketin kehityspisteitä. Pojoja ansaitaan tietysti myös nyrkkeilemällä, jolloin päämääränä on nousta listan parhaaksi pugilistiksi.

Tapa, jolla omaa taistelijaa voi kehittää, on positiivinen kokemus, sillä se mahdollistaa useita eri ottelutyylejä. Nyrkkeilijöitä kannattaa myös kehittää useampi, sillä heitä voi käyttää mm. uudessa Fight Club -ominaisuudessa. Tällöin Xbox Livessä luodaan nk. nyrkkeilysali, johon voi kutsua kavereita, joiden kanssa voi haastaa muita saleja otteluihin.

Itse nyrkkeileminen on yllättävän tasapainoista ja entistäkin realistisempaa; joidenkin ottelijoiden heikot osa-alueet pystyy näkemään yllättävän selvästi. Konetta vastaan taistellessa onkin mukava huomata, että samaa iskusarjaa jatkuvasti käyttämällä vastustaja oppii lukemaan pelaajaa. Myös voimalyöntien merkitystä on vähennetty, eikä niillä enää välttämättä päätetä otteluita. Sellaisen tullessa oikeaan paikkaan, on tyrmäys tietenkin mahdollinen.

Aaaaaaaaaadriaaaan!!

Xbox Liven kautta pelaaminen toimii mainiosti. Kaikilla taistelijoilla ei kuitenkaan pysty pelaamaan, sillä valtaosa online-vastustajista haluaisi pelata vain raskaansarjan ottelijoilla. On yllättävää, miten häviö oikeasti tuntuu pahalta ja voitto aivan mahtavalta. Kun on yhdeksän erän verran sekä vastaanottanut että antanut iskuja, käynyt kanveesissa ja kuitenkin viimeisessä erässä tyrmännyt vastustajan olo on sanoinkuvaamattoman voitokas.

Ohjaus toimii samoin kuten ennenkin, mutta mukana ovat nyt myös napit. Tosin tällöin ohjauksesta jää muutama lyönti pois nappien vähyyden takia. Tateilla tiettyjen kombojen laittaminen perille on melko vaikeaa. Oikeastaan molempien ohjaustyylien samanaikainen käyttö toimii varsin hienosti.

Graafinen ulkoasu on Fight Nightin tyyliin upeaa katsottavaa: veri roiskuu ja vastustajalle saa aiheutettua naarmuja, haavoja ja mustia silmiä. Ainoa todella pitkä miinus tulee pelin älyttömän pitkistä latausajoista ja koneen sekoittavista bugeista. Joskus tarinamoodissa pelimoottorilla tehty välivideo tökkii, konsoli käynnistyy uudelleen tai peli jumahtaa kokonaan. Nämä ongelmat todennäköisesti tullaan korjaamaan päivityksellä. On kuitenkin ikävää, että pelin valikoissa liikkuminen on niin hidasta, että pelaaja joutuu odottelemaan jopa lähes kymmenen sekuntia, jotta pääsee johonkin valintaruutuun. Pelistä puuttuu myös printattu manuaali. Näinkin monimutkainen peli uusine ominaisuuksineen vaatisi paperille painetun ohjeen, jossa asiat selitetään; ei siihen käy pelissä oleva valikko, jossa voi pikaisesti lukea opasteet englanniksi.

Fight Night Champion on todellakin rautainen tekele, jossa riittää puuhastelua pitkäksi aikaa. Takaan, että jokaisen tätä peliä pelaavan peukalot tulevat kipeäksi tatin vääntämisestä, mutta voin myös samaan hengenvetoon todeta, etteivät pitkät latausajat ja manuaalin puutos ole hyvä kehityssuunta nykyajan peleille.