Enchanted Arms arvostelu

Xbox 360:n julkaisusta on vierähtänyt jo lähes vuosi. Roolipelirintamalla on nähty ensimmäinen nettiroolipeli Final Fantasy XI ja megalomaaninen TES IV: Oblivion. Perinteisen japanilaisen roolipelin ystävät ovat kuitenkin jääneet tähän asti nuolemaan näppejään.

Esiin marssii From Softwaren [eM] -eNCHANT arM - tai länsimaalaisittain Enchanted Arms. Odotus JRPG:stä X360:lle on todellakin ohi. Ubisoftin julkaisema Enchanted Arms tuo ruudulle kaikki japanilaisen roolipelin suurimmat traditiot: vuoropohjaisen taistelujärjestelmän ja yliampuvan juonen, jossa muistinsa menettäneen sankarin on pelastettava maailma pahoilta voimilta.

Enchanted Arms -historiakurssi 101

Enchanted Arms sijoittuu fantasiamaailmaan, tai kaukaiseen tulevaisuuteen. Magian ja teknologian avulla ihmisten maailma kukoisti ennennäkemättömällä tavalla. Suurimpia saavutuksia olivat golemit, magiasta ja teknologiasta luodut olennot. Näitä synteettisiä ja mekaanisia otuksia oli uskomaton määrä erilaisia, yksinkertaisista työkaluista voimakkaisiin sotakoneisiin. Kuinka ollakaan, kun ihmiset eivät tulleet keskenää juttuun, lähetettiin golemit sotimaan. Sodan jäädessä pattitilanteeseen mahtavimmat golemit riistäytyivät hallitsijoidensa vallasta ja pistivät pitkän sodan päätökseen kunnon Harmagedonin malliin. Nämä Devil Golemeiksi nimetyt, lähes jumalvoimaiset olennot katosivat lopulta maan pinnalta tuntemattomista syistä. Seuraavan tuhannen vuoden aikana ihmiskunnan rippeet pystyivät jälleenrakentamaan sivilisaationsa, mutta kataklysmin jälkeisinä pimeinä vuosisatoina suurin tietous magiasta kadotettiin. Ainoa magian osa-alue, joka selvisi pelin tapahtuma-ajoille oli enchanting, taito manipuloida energiaa ja esineitä sekä tietysti golemeita.

Sankari, tomppeli ja paaria

Enchanted Armsin päähenkilö on Atsuma, nuori mies joka opiskelee Yokohaman Enchanting-yliopistolla. Atsuman menneisyys on melkoinen mysteeri, sillä mies ei muista mitään ajasta ennen ilmaantumista yliopistolle muutama vuosi sitten. Jotta tämä ei olisi tarpeeksi, omaa Atsuman oikea käsi oudon voiman negatoida kaiken enchanting-magiaan perustuvan taikavoiman. On sanomattakin selvää, että Atsuma ei ole suosituin heppu maailmassa, jossa suurin osa teknologiasta ja hyvinvoinnista kumpuaa juuri enchantingista.

Atsuma on osaltaan hyvin tyypillinen sankarihahmo roolipeleissä, piikkihiuksisia teinisankareita kun roolipelit tuntuvat vilisevän. Persoonallisuudeltaan Atsuma kuitenkin tekee pientä pesäeroa. Hän on äkkipikainen, itsepäinen, lapsellinen ja jopa älykkyydeltään tylsän tuntuinen. Pelin alkaessa ja edetessä Atsuma joutuu vastoinkäymisten edessä kuitenkin kasvamaan ja päättäväisyys, rohkeus ja muut sankarin ominaisuudet nousevat pikkuhiljaa esiin. Muut päähahmot ovat kaksi Atsuman parasta kaveria, Toya ja Makoto. Toya on hiljainen ja vakava tietonikkari, Makoto puolestaan todennäköisesti pelihistorian ilmihomoin hahmo koskaan. Pelihahmojen ärsyttävyys nousee paikoitellen ennätyslukemiin. Pelaajan suureksi onneksi Enchanted Armsista löytyy yli 70 pelattavaa hahmoa, joten millään hahmolla, paitsi Atsumalla, ei ole mikään pakko pelata.

Enchanted Arms alkaa hieman rasittavalla teinisarjaepisodilla, kun Atsuma ystävineen lintsaa luennoilta lähteäkseen kaupungille festivaalirientoihin. Puolihuvittavien tarinan käänteiden jälkeen lanta osuukin tuulettimeen kunnolla, kun kaikki kaupungin golemit sekoavat hyökäten kaiken vastaan tulevan kimppuun. Taivaan pimetessä ja lämpötilan pudotessa keskellä kesää pakkasen puolelle viittaavat kaikki merkit muinaisen Devil Golemin heräämiseen. Jollain tavalla tapahtumalla on jotain tekemistä Atsuman käden kanssa. Sanomattakin on selvää, että tilanteesta ei selviä ilman 40 tuntia hirviöiden tappamista, levelien nostamista ja uusien aseiden keräämistä.

Kerää 100 golemia - saat t-paidan

From Softwarella on tiedostettu kuinka suosittua kaikenlainen hirviönkeräily on. Enchanted Armsissa voi kerätä mon-loppuisten otusten sijasta golemeita ja komentaa niitä taistelussa. Golemeita on rutkasti erinäköisiä ja -kokoisia. Useimmat niistä ovat reilusti heikompia kuin ihmishahmot, mutta niillä on usein eri tilanteisiin näppärästi sopivia erikoistaitoja ja muita ryhmän jäseniä tukevia kykyjä. Golemeja voi kerätä ostamalla niitä kaupoista, haastamalla niitä taisteluun kentällä tai itse syntetisoimalla löydetyistä osista. Voimakkaimmat golemit ovat piilotettuina sivutehtäviksi luonnehdittavissa olevissa temppeleissä, mutta niihin ei ole asiaa ennen kuin peli alkaa olla loppupuolella. Hauskana lisänä pelaaja voi viedä hankkimansa pokem... siis golemit Xbox Liveen ja taistella muiden käyttäjien ohjastamia golemeita vastaan.

Enchanted Armsin taistelut ovat vuoropohjaisia ja ne käydään kaksinkertaisella 3x4 ruudukolla, jolloin kummallakin osapuolella on oma puolensa. Atsuman lisäksi pelaajalla voi taistelussa olla kerralla kolme muuta hahmoa tai golemia. Taistelun kulku on yksinkertainen mutta toimiva. Hahmo käskytetään liikkumaan ja sitten valitaan isku, tukitoimi tai EX-megaisku. Jokaisella iskulla on oma osumisalueensa, joten hahmojen iskuja oikein yhdistelemällä voi saada aikaan näyttäviä comboja. EX-mittari puolestaan toimii samalla tavalla kuin FF-sarjan vastaava. Mittari latautuu hitaasti, mutta täydellä latingilla saa aikaan supernäyttävän iskun jolla vastustajalta lähtevät varmasti paikat hampaista. Taisteluista hankituilla kokemuspisteillä pystyy sitten nostamaan hahmojen eri ominaisuuksia sekä taitoja ja hyökkäyksiä. Pelaaja saa siten mukavasti täysin itse valita minne ansaitsemansa pisteet käyttää.

Taistelusysteemin syvyyttä lisäävät vielä elementtien vaikutukset. Vastakkaiset elementit tekevät toisilleen huomattavasti enemmän vahinkoa, kun taas saman elementin otukset saavat juntata toisiaan urakalla ennen kuin toisen henki lähtee. Esimerkiksi Atsuman hallitseva elementti on tuli, joten kun ryhmä kohtaa vesistöjä, on parasta vetää Atsuma etulinjasta taaemmaksi, ettei noutaja tule muutamalla vihollisen iskulla.

Välttämättömyyden taakka

Pieneksi pettymykseksi pelin taistelut käynnistyvät monien roolipelien tapaan tyhjästä, näennäisen sattumanvaraisesti. Taisteluilta ei siis voi välttyä, vaikka ympäristössä ei näy ristin sielua. Rasittavana piirteenä taisteluiden ilmenemistahti on sidottu aikaan, kuljettuun matkaan sekä alueeseen. Tämän seurauksena taistelut voivat sattua myös täysin epäloogisissa kohdissa, kuten kun pelaaja on kulkemassa tikapuissa tai juuri vaihtamassa aluetta. Kätevästi peliin on sisällytetty yksinkertainen mutta looginen autopilotti, jos levelin nostaminen tai sattumanvaraiset taistelut alkavat liikaa nyppimään.

Pelin suurimmat ongelmat löytyvät vaikeusasteesta. Alkupuolella pelin tarjoama haaste on minimaalista ja vaikka pelin edetessä vaikeusaste nousee, niin omista hahmoista on liian helppo tehdä tappokoneita. Tämän ongelman voi kuitenkin myös helposti välttää käyttämällä laajaa hahmokaartia. Tallentaa voi milloin haluaa, joten pelin tekijät ovat halunneet pitää huolta siitä, että suuria jumiin jäämisiä ei sattuisi. Toinen Enchanted Armsin heikkous on sen lineaarisuus. Sivutehtäviä, golemeiden metsästystä lukuunottamatta, ei ole käytännössä katsoen lainkaan.

Kolikon toinen puoli on Enchanted Armsin aloittelijaystävällisyys. Alussa olevat tutoriaalit opastavat niin kädestä pitäen pelaajaa, että tuntuisi kuin olisi päiväkodissa. Kokeneemmat voivat kuitenkin ohittaa ne helposti. Samat ohjeistukset, symbolien ja lyhenteiden selitykset löytyvät lisäksi aina päävalikosta, jos sattuu tarvitsemaan muistutusta pelin mekaniikasta.

Graffat ja soundit

Graafisesti Enchanted Arms on ehdottomasti parempaa keskikastia. Välianimaatiot ovat paikoitellen huikean näköisiä mahtavien golemeiden ja ihmisten sotakoneiden ottaessa yhteen. Heikointa kuvallista antia ovat ympäristöt, jotka tuntuvat paikoitellen liian staattisilta. Hyökkäykset on animoitu hienosti ja taisteluissa ainoastaan hankalat kamerakulmat kiusaavat. Taisteluruudukkoa voi kuitenkin katsoa neljästä eri kuvakulmasta, joten paremman näkyvyyden hakeminen ei tuota ongelmia.

Musiikkipuolella Enchanted Arms tarjoaa sitä tyypillistä sinfoniaa ja kuoroaariaa, jota eeppisissä peleissä ja elokuvissa on totuttu kuulemaan. Jos musiikki on hoidettu varman päälle laadukkaasti niin samaa ei voi sanoa ääninäyttelystä. Sitä on paljon ja se on HUONOA. Kun keskinkertaiset ääninäyttelijät yrittävät aikaansaada animesta tuttua yliampuvaa tyyliä, on aikaansaannos jotain hirveää. Jaksoin kuunnella englannin kielistä raitaa muutaman minuutin, kunnes vaihdoin äänet japaniksi. Eipä ääninäyttely japaniksikaan ole kummoista mutta sitä sentään kuuntelee ilman mahdollisuutta aivoinfarktiin.

Lopuksi

Heikkouksistaan huolimatta Enchanted Arms on taattua JRPG–tavaraa. Hahmon kehitys on koukuttavaa ja pelin juoni onnistuu välillä yllättämään ja tekemään vaikutuksen eeppisillä käänteillään. Vaikka pelin juonessa ja hahmoissa on jonkin verran nalkutettavaa, pitää se mukanaan koko ajan huumoria ja hyvää tunnelmaa. Sopiva itseironinen ote on aina plussaa pelissä kuin pelissä.

Enchanted Armsia voi suositella kaikille roolipelien faneille. JRPG:tä X360:lle odottaneille peli on pakko-ostos. Muiden kannattaa melkein kokeilla ensin tai vaikka vuokrata.