Dynasty Warriors 5 Empires arvostelu
Arvostelija SubSonicTonic, julkaistu 19.07.2006
Nyt sarjan siirtyessä uudelle, paljon tehokkaammalle pelialustalle voisi odottaa jo suuria muutoksia. DW5: Empiresin X360-versio on kuitenkin käsittämättömästi jätetty ilman minkäänlaista Live-tukea ja koneen tehoja on käytetty vain hyvin säästeliäästi graafisen yleisilmeen parantamiseksi. Peli on hyvin pitkälle sama julkaisu kuin jo moneen kertaan PS2:lla nähty tuote. Korkeampi resoluutio ja kiintolevyn käyttö tallennuksissa ovat ainoat parannukset peliin, ehkäpä myös sankarien hahmotekstuurit ovat aavistuksen tarkempia ja piirtoetäisyys kauempana. Parhaana uudistuksena karmeinta mahdollista vinkusyntikkakitaraa käyttävät taistelumusiikit saa nyt korvattua omilla X360:n kovalevylle taltioiduilla musiikeilla. Valikoissa kuultavat rauhallisemmat teemat ovat kuitenkin peliin sopivia.
Hieman strategiaa mätkimisen mausteeksi
Empires-pelimuoto onkin Dynastyn paras puoli. Suurella kartalla pelaaja voi valita liittolaisensa ja vihollisensa seuraavaan taisteluun. Tärkeää on hankkia uusia apureita ja nimittää nämä armeijoiden johtoon. Armeijan kokoa voi alati kasvattaa ja korvata kaatuneet sotilaat uusilla. Vaikka mitään suurta strategiaa ei pelissä olekaan, tuo tämä pientä ajattelua mukaan loputtomaan vihollisten mätkintään. Empires-pelimuodolla ei kuitenkaan ole riittävästi syvyyttä, sillä lähinnä kuitenkin on vain kyse kukistettavien vihollisten järjestyksen valitsemisesta. Tietenkin pääpaino pelissä on taisteluosuudessa, minkä toteutus sitten onkin Dynastyn heikompi puolisko. Sotiminen tapahtuu isolla, mutta keinotekoisen oloisesti rajatulla alueella. Etenemistä ohjaavat kulissimaiset talot tai seinämät. Pelaajan ohjaama sankari johtaa taistelua lähinnä esimerkillään, hyökäten tukikohdista toiseen ja peitoten kevyesti matkalla useita satoja vihollisia. Kentällä toki pyörii myös omia sotilaita, jotka kuitenkin osallistuvat taisteluun vain näennäisesti. Nämä taistelijat sotivat lähinnä vain seisten paikallaan tuijottamassa säntäileviä vihollisia tai sitten korkeintaan hajanaisesti iskien tai ampuen vastustajia. Suoraan kontrolliin ei joukkoja saa, vaan pelaaja voi vain komentaa summittaisesti joukot hyökkäämään tai puolustamaan. Näitä käskyjä joukot sitten tottelevat lähinnä satunnaisesti, vaikka ajoittain voimakkaimmista apurikenraaleista onkin pientä hyötyä.
Taisteluosuuden kontrollit ovat kehnot. Pelaaja ei voi käännellä ohjaimen oikealla tatilla kameraa ympäri hahmoa, mikä on vakiomahdollisuus lähes kaikissa muissa kolmannesta persoonasta kuvatuissa peleissä. Tämä tekee taistelukentän hahmottamisesta turhan hankalaa ja vaivalloista, usein viholliskomentaja pääseekin selän takaa iskemään muutaman iskun vapaasti vikuroivan kameran ansiosta. Jousella ammuttaessa kuvaruutu siirretään silmien tasolle, jossa näkyy vain tähtäinkursori. Minkäänlaista immersiota oikeasti jousella ampumisesta ei tietenkään synny, tosin pelin jousi onkin tehokas vain paikallaan seisovia perussotilaita vastaan ja siten lähes turha. Komentajia vastaan taistellessa tulee luottaa lähinnä lähitaistelun erikoisiskuihin, jotka ovat parhaimmillaan hyvinkin näyttäviä iskusarjoja efekteillä tehostettuina. Hienoimmalta taistelu näyttääkin pelaajan heitellessä erikoishyökkäyksillään kymmeniä vihollissotilaita ilmaan, mutta perusiskut taas tuntuvat selvästi vaisummilta. Pelikentällä pääsee myös ratsastamaan hevosella kaappaamalla tämä viholliskomentajalta, mutta ratsun animaation taso ja ohjaustuntuma eivät pärjää mitenkään esimerkiksi GUN-pelille. Konin saa esimerkiksi liikkumaan sivuttain huvittavan epärealistisen näköisesti liukuen sekä hahmon samalla huitomaan miekalla oikealle ja vasemmalle, mikä onkin tehokkain tapa taistella hevosen selästä tässä pelissä. Mieluiten kaviolla kompuroivaa kauramoottoria käyttääkin vain nopeaan siirtymiseen taistelukentällä.
Cao Cao ei ole mikään pandakarhu, vaan hurja sotapäällikkö
Kaikesta kritiikistä huolimatta pelistä voi myös nauttia, kun hahmon ominaisuuksien kehittyminen ja uusien vihollisten nitistämistä helpottavien tarvikkeiden löytäminen kannustaa pelaamaan vielä hieman lisää. Pelissä on mukana melko rajoittunut hahmoeditori, jolla peliin saa kuitenkin mukaan myös oman hahmon haluamallaan aseella ja ulkonäöllä. Tämä hivenen helpottaa samaistumista pelissä, jossa lukuisten hahmojen kiinalaiset nimet sekoittuvat toisiinsa äkkiä. Taistelun turhauttavuus vähenee oman hahmon voimien kasvaessa, mutta samalla myös pelin tarjoama haaste katoaa. Vaikka Live-tuki puuttuukiin, kaksinpeli samalta koneelta jaetulla ruudulla onnistuu ja toimii kohtuullisesti. Tässä etenkin korkealla resoluutiolla katsottuna pelistä saa hieman enemmän irti ja kaksinpeli värittääkin monotonisen taistelun yksitoikkoisuutta. Kuitenkin piirtoetäisyys jaetulla ruudulla putoaa turhan alhaiseksi ja kamerakulmakin voisi näyttää korkeammalle.
Dynasty Warriors olisikin parantunut selvästi jo vain kaksinpelistä Liven kautta toteutettuna, puhumattakaan taisteluista useamman pelaajan välillä ja joukkueittain ryhmittäytyneenä. Nyt peli jää ilman Live-tukea tuntumaan vain laiskalta rahastukselta, jonka julkaisu X360:lle vailla todellisia uudistuksia tuntuu turhalta. On sääli, etteivät pelitekijät pääättäneet laittaa käännökseen X360:lle mäiskintäpeli Warriorsin sijasta mainiota ja innovatiivista vuoropohjaista strategiapeliä Dynasty Tacticsia, sillä tuon lajityypin peleistä 360:lle olisi suurempi pula kuin itseääntoistavasta mätkinnästä.
