Deus Ex: Human Revolution arvostelu

Vuonna 2000 tunnetuksi tullut pelisarja saa jatkoa pitkän tauon jälkeen. Alkuperäinen Deus Ex oli ensimmäisestä persoonasta kuvattu toimintapeli, jota täydensi valinnanvapaus päättää lähestymistapa tilanteisiin. Vuonna 2004 julkaistiin kakkososa Invisible War, mutta se ei saanut vastaavanlaista menestystä allensa hieman keskeneräisestä toteutuksesta johtuen. Uusin Human Revolution pyrkii tuomaan samaa tuttua toimintaa valinnanvapauksilla ja roolipelielementeillä, mutta ei unohda kuitenkaan tarjota kourallista uusia ominaisuuksia.

Hieman poikkeuksellisesti ensimmäiseen osaan verrattuna ei ole menty ajassa eteenpäin, vaan päinvastoin. Eletään vuotta 2027, ja ihmiskunta on tehnyt tieteessä suuria harppauksia. Rikkoutuneet raajat voidaan kehittyneen teknologian avulla korvata kokonaan koneellisilla vastikkeilla. Tämän kehityksen myötä rajoja ihmisen evoluutiolle on määritelty uudelleen. Kaikki eivät ole mielissään, vaan yhteiskunta on jakautunut kahtia. Toinen puoltaa kehitystä ja toinen on sitä vastaan. Tilanne on edennyt niin pitkälle, että kapinasta on väistämättä kehkeytymässä sota.



Kyberteknologian edelläkävijä

Sarif Industries on yritys, joka johtaa kyber-markkinoita ja tarjoaa palveluja julkisella sektorilla. Olet Adam Jensen, entinen SWAT-jäsen, joka on palkattu Sarif Industriesin turvallisuuspäälliköksi. Tehtävänäsi on taata yrityksen turvallisuus, suojella sen työntekijöitä ja ennaltaehkäistä vaaratilanteita. Vastuu on kova ja helpotusta ei ole tiedossa, sillä talon sisällä on tehty mullistava löytö, josta kaikki tahot eivät ole mielissään. Ei mene kauan, kun päätukikohtaan jo hyökätään armoa antamatta – porukkaa päästetään hengiltä ja samalla kidnapataan läjä merkittäviä tutkijoita tuntemattomille vesille. Hyökkäys vie melkein Adamin hengen, mutta ihmeen kaupalla hänet onnistutaan pelastamaan teknologian siivittämänä. Samalla hänet passitetaan lepolomalle.

Kuusi kuukautta hyökkäyksen jälkeen Adam kutsutaan pitkältä lomalta takaisin työn ääreen selvittämään tapahtunutta ja samalla hoitamaan muita Sarif Industriesin ongelmia pois päiväjärjestyksestä. Mitä lähemmäs ratkaisua Adam pääsee, sitä enemmän hän huomaa olevansa tapahtuman keskipisteenä.



Sinä päätät  – valinnanvapaus ja -vaikeus

Tarina kuljettaa pelaajaa pahaisesta kapinallisten täyttämästä Detroitista Kiinan Hengshaan, jossa Triadit hallitsevat katuja. Kaupungit ovat suhteellisen laajoja alueita, joissa ihmeteltävää ja tutkittavaa riittää. Tehtävät vievät ajoittain pelaajaa pois kaupungista mukamas autioihin rakennuksiin tai vihamielisiin tukikohtiin, joissa lopussa odottaa ilkeä pomotaistelu. Lisäksi ratkottavana on lukuisia sivutehtäviä, joita kaduntallaajat epätoivoisesti tarjoavat. Mikäli haluaa syventyä vielä enemmän Human Revolutionin maailmaan, niin tarjolla on luettavia sähköisiä kirjoja ja iso liuta murrettavia tietokoneita, jotka sisältävät luottamuksellisia sähköposteja.

Edetä voi hiippaillen tai aseet laulaen. Tämä on huomioitu myös suunnittelussa siten, että reittejä on useampi ja ne on fiksusti toteutettu. Painamalla vasenta liipaisinta seinän tai esteen takana muuttuu kuvakulma ensimmäisestä persoonasta kolmanteen persoonaan. Esteeltä voi suunnata toiselle esteelle kätevästi nappia painamalla. Räiskimällä puolestaan saavutetaan päämäärä nopeammin, mutta varovainen saa olla, koska Adam ei kestä montaa osumaa. Tällainen hiippailun ja räiskimisen yhdistely on helposti mokattavissa huonoilla kontrolleilla, mutta onneksi kontrollien suhteen on tehty nappisuoritus.

Deus Ex näyttää ja kuulostaa hyvältä. Grafiikka on hiottu kuntoon, joskaan se ei nouse aivan nykypelien kermaan. Tarkkasilmäinen saattaa huomata pieniä puutteita kasvoanimaatioissa.

Tunnelmoinnissa on onnistuttu. Pelin aikana ei paljon aurinko paista, mutta sitä ei kaipaa, kun levottomat kadut täyttyvät viemäreiden vapauttamasta höyrystä samalla, kun valomainokset seinillä tuovat väriä kaupungin kortteleihin. Tätä kaikkea elävöittävät kaupungin asukit, jotka tuntuvat olevan sopeutuneet epämiellyttäviin olosuhteisiin. Ääninäyttely on myös toteutettu huolella, eikä dialogeja ole tehty liian helpoiksi. Pelaajan on otettava huomioon tilanne ja keskustelukumppanien erilaiset persoonallisuudet. Musiikit puolestaan ovat tulevaisuuteen sopivaa elektronista jumputusta.



Ihminen vai kone?

Mitäpä olisi Deus Ex ilman mahdollisuutta päivittää soturiansa huipputeknologisilla ominaisuuksilla. Hahmoa kehitetään Praxis Kiteillä. Niitä voi joko ansaita kokemuspisteiden kautta tai ostaa rajoitetusti klinikoista. Valinnanvaraa on laajasti, ja päivitykset kannattaa tehdä omien etenemismieltymyksien mukaan. Hiippaileva pelaaja hyötyy enemmän hakkeroinnin saloista ja näkymättömyydestä. Toimintaa rakastava kasvattaa repun kokoa aseita varten ja pistää kädet vakaaksi, jotta tähtääminen onnistuisi moitteetta. Praxis Kittejä ei riitä kaikkiin ominaisuuksiin, joten mitään supersotilasta pelissä ei voi tehdä – ainakaan huijaamatta.

Myös aseita voi päivittää. Päivityksiä voi ostaa asekauppiailta, mutta niitä löytyy myös melkoisesti pelkästään kaupunkien eri kolkista tai vierailtavista kohteista tehtävien aikana.



Deus Ex ilman fanilaseja

Tarina pitää pelaajan otteessaan loppuun saakka ja saa toivomaan, että sillä olisi ollut hitusen vielä pituutta, vaikka kampanjaan saa helposti kulumaan 20 tuntia. Uudelleenpeluuarvo on kunnossa vaihtoehtoisten lähestymistapojen ja laajamittaisen sisällön ansiosta – mitä todennäköisimmin jotain jää huomaamatta ensimmäisellä läpipeluukerralla. Hieman täytyy miinustaa pisteitä ympäristön vaihtuvuuden puutteesta. Vaikka matka käy ympäri maailmaa, näyttävät kaupungit, rakennukset ja viemärit liian samanlaisilta.

Ehkä kaksi harmillisinta miinusmagneettia ovat pomotaistelut ja tekoälyn puutteellisuus. Pomotaisteluissa ei diplomatiaa tai hiipimistä harrasteta, vaan otetaan kova kovaa vastaan. Tämä pakottaa tehtävän alussa lappaamaan inventaarion täyteen ruutia. Hiippailevan lähestymistavan valinnut pelaaja on melkoisesti alakynnessä, kun taas asehullu pistää pääpahiksen palasiksi sekunneissa. Olisi ollut hienoa nähdä useampia vaihtoehtoja kukistaa pomo, eikä joutua pelkästään ampumaan panssareja täyteen reikiä. Tekoäly on melko tyhmä jopa vaikeimmalla vaikeusasteella. Hälytyksen soitua vihollinen kulkee määrättömän monta kertaa samat reitit ikinä tutkimatta koko huonetta tai hallia. Samalla tietoisuus Adamista unohtuu parin minuutin jälkeen ja vahtivuoro jatkuu normaalisti.

Deus Ex on hyvä paketti pelisarjan faneille, mutta se pitää ovet avoinna myös uusille pelaajille ja on täten ehdoton hankinta jokaisen pelihyllyyn.