Call of Juarez: The Cartel arvostelu

Techlandin uusin pökäle valahtaa pönttöön ensipuraisulla – pikaruokaa parhaimmillaan.

Pelisarjan aiemmista osista poiketen kolmas osa sijoittuu nykyaikaan, eikä vanhasta kunnon villin lännen meiningistä ole tietoakaan.

Call of Juarez oli aikoinaan lähes mestariteos ollen aikansa ensimmäisiä pelejä, jossa villin lännen teema kantoi pelin loppuun asti päähenkilöiden ollessa jumalallisen ylivoimaisia raavaita miehiä. The Cartel ei tuo mitään uutta jo nähtyyn peligenreen ja jättääkin jälkeensä vain loven lompakkoon.

Ready... Action!

Call of Juarez: The Cartel sijoittuu nykypäivän Los Angelesin ja Mexicon seutuville, joiden rajalla huumekartellit pyörittävät bisnestään taistellen parhaista huumereiteistä. Kartelleja vastaan taistelee kolme eri järjestöä: FBI, DEA sekä LAPD. Juoni olisi muuten kelpo kamaa, mutta sen pilaavat käsikirjoitus sekä ala-arvoinen dialogi.

Peli alkaa heti suoraan toimintakohtauksella, jossa pelaaja joutuu huumepomojen takaa-ajamaksi. Noin minuutin räiskinnän jälkeen kohtaus loppuu ikään kuin kesken ja ruudulle lävähtää ensimmäinen välivideo. Pelaaja valitsee sen jälkeen yhden kolmesta pelihahmosta, joiden välillä on pieniä eroavaisuuksia, joista esimerkkinä suosikkiase. Tämä ei kuitenkaan vaikuta peliin millään tavalla, sillä jokainen hahmo osaa hyödyntää pelin kaikkia aseita. Tyydyin pelaamaan kivikasvoisella, poliisilla joka muistutti pelisarjan aiemmassa osassa nähtyä saarnaajaa.

Someone please kill the bugs!

Ensimmäisiä kenttiä kolutessa tulee kyynel silmään. Tekstuurit, puut, kasvillisuus sekä ohjaus jättävät paljon toivomisen varaa. Ohjaaminen on lähes yhtä kankeaa kuin vastikään julkaistussa Duke Nukem Foreverissa. Liikkumiseen kuitenkin tottuu, eivätkä tekstuuritkaan häiritse varsinkaan sisätiloissa.

Pelimoottorin bugit – tai ominaisuudet – ärsyttävät tietyssä määrin. Tulitaistelussa joukkuetoverit esimerkiksi joko kehuvat tai haukkuvat pelaajaa kerta toisensa jälkeen. Sadannen kerran saman huudahduksen kuuleminen ohi ampuessaan ärsyttää ketä tahansa.

Lisäksi pelimoottori piirtää särkyneen lasin seinään, jos ampuu sen edessä olevaa kuvakehystä. Jos taas ampuu pöytää vaakatasossa, luoti menee läpi ylhäältä alas. Jotkin objektit, kuten esimerkiksi pullot, eivät rikkoudu, mutta shottilasit lentävät pitkin huonetta.

Bugeista huolimatta kentät ovat yllättävän laajoja ja erilaisia, ja niihin on saatu tietynlaista tilantunnetta laittamalla pelaaja ajamaan autoa joidenkin kohtausten välillä. Autot ja niiden vauriot ovat tunnottomia. Talla pohjaan, ja käännetään sinne minne kartan pieni nappula näyttää. Jos törmää johonkin, joutuu todennäköisesti lataamaan viimeisimmän tallennuksen. Ajokohtaukset ovat kuitenkin sen verran lyhyitä, ettei tämä niin haittaa.

Autojen lisäksi pelaajalla on lisähaasteita, kuten rahan varastamista äidille, jonka pieni tytär on sairas. Kyseisiä haasteita ei saa tehdä joukkuetovereiden nähden. Joukkuetoverit eivät kuitenkaan katsele pelaajaa juuri lainkaan, joten ainoa haaste on löytää kyseessä olevien lisätehtävien sijainnit. Suorittamalla haasteita kerätään kokemuspisteitä, joilla saa valittavakseen lisää aseita ennen keikalle lähtöä. Jokainen voi itse määritellä, onko tällaisen elementin lisääminen peliin tarpeellista pelkkien aseiden takia.

Concentration Failed.

Valitettavasti Call of Juarez -pelien tärkein tavaramerkki Concentration Mode on tehty lähes toimimattomaksi. Moodi kytkeytyy päälle vasenta ristiohjainta painettaessa ja hidastaa aikaa, jolloin pelaaja pystyy pistämään matalaksi läjän vihollisia. Näin sen siis pitäisi toimia. Käytännössä pelaajan täytyy listiä noin kymmenen meksikaania ennen kuin kykyä voi aktivoida, eikä sitä voi käyttää yhtäjaksoisesti kuin vaivaiset 3–4 sekuntia. Koska ohjaus on lähes käyttökelvotonta tasoa, on pelaajan mahdotonta saada mitään yliotetta kyseisen ominaisuuden turvin. Pelisarjan ensimmäinen osa rakentui tämän kyvyn ja kuinka hyvin sitä pystyi käyttämään ympärille. Ohjaus oli juuri niin tarkkaa, että pelaaja pystyi halutessaan viemään vaikkapa hatun vastustajan päästä.

Moninpeliä ei valitettavasti päässyt täysimittaisesti testaamaan yhteysongelmien takia, mikä kuulemma korjataan pelin seuraavaan korjauspakettiin. Pelin yhteistyöpelimuoto on kuitenkin rautaa. Tarinaa voi pelata läpi kolmella pelaajalla.

The Judgement

Järkyttävän monista vioistaan huolimatta pelin pelaa läpi, vaikka pelimoottori onkin järkyttävän buginen ja ohjaus keskitasoa huonompaa. Kyseistä pökälettä ei kuitenkaan pidä mieltää Call of Juarez -sarjan peliksi, vaan keskitason räiskintäpeliksi, jossa ei ole tarkoituskaan olla mitään uutta. The Cartelissa on silti erittäin hauska yhteistyötila Xbox Live -pelaajille sekä jossain määrin hupia yksinpelaajillekin.

Pelin tarina sekä käsikirjoitus ovat kuin American Ninja -elokuvat: niistä ei saa irti mitään, mutta toiminnassa ei ole juurikaan valittamista paitsi silloin kun sitä ei ole. Call of Juarez: The Cartel ei onneksi ole täysihintainen peli, vaan se irtoaa kaupan hyllyltä alle 50 eurolla.