Borderlands arvostelu

Teksasissa majaansa pitävä Gearbox Software on aiemmin ansainnut kannuksia Brothers in Arms –räiskintäpelien sarjallaan. Borderlands tekee myös paljon tilaa ampumiselle, mutta mukana on lisäksi koukuttavaa hahmonkehitystä ja suuren pelimaailman tutkimista. Tekijät itse nimittävät teostaan role playing shooteriksi ja termi on hyvin kuvaava: peliä ei pidä lähestyä puhtaana räiskintänä, mutta ei myöskään puhtaana roolipelinä.

Ohuen ohut tarina

Jossain tulevaisuudessa ihmiset ovat asuttaneet Pandoran planeetan, joka muistuttaa suurimmalta osaltaan lähinnä autiomaan ja kaatopaikan ristisiitosta. Paikalliset lapset kasvavat kuunnellen tarinoita myyttisestä aarteesta nimeltä The Vault eikä olekaan ihme, että monet heistä päätyvät aarteenetsijöiksi kasvettuaan aikuisiksi. Pelaaja saapuu Fyrestonen pikkukylään yhdellä aseella varustettuna ja aloittaa toiminnantäytteisen matkansa kohti Kaarta.

Tarina mystisen aarteen etsimisestä unohtuu nopeasti eikä eteenpäin ajava päätehtävä ole missään vaiheessa kovinkaan kiinnostava. Tämä on sääli, sillä maailma itsessään on mielenkiintoinen ja kiinnostavilta vaikuttavissa henkilöissä olisi ollut enemmän potentiaalia. Borderlandsin varsinaiseksi anniksi jääkin monien pienten tehtävien suorittaminen yhdistettynä sulavaan räiskintään ja koukuttavaan hahmonkehitykseen.

Neljän soturin miljoonat aseet

Yleensä roolipelit jättävät joko toiminnan tai hahmonkehityksen lapsipuolen asemaan. Gearbox on kuitenkin onnistunut luomaan räiskinnän erittäin tyydyttäväksi ja sulavaksi hahmonkehitystä unohtamatta. FPS-toiminnan tyydyttävyydestä suurin kiitos kuuluu ohjelmalle, joka tuottaa peliin satunnaisesti uusia aseita. Toisin sanoen koko ajan on jokin uusi tuliluikku valittavana ja lopuksi pelaaja huomaa ampuneensa kymmenillä ja käyneensä kauppaa sadoilla erilaisilla aseilla. Kaikenlaisen tavaran käsitteleminen ja myyminen on niin keskeinen osa Borderlandsiä, että valikoiden ja kaupankäynnin opettelemiseen kannattaa käyttää runsaasti aikaa.

Matkansa aluksi pääsee valitsemaan oman soturinsa neljästä erilaisesta hahmoluokasta. Rynnäkkökivääreitä käyttävä Soldier on varma valinta, Hunter suosii tarkkuuskivääreitä, Brick luottaa haulikkoon ja siro Siren hallitsee konepistoolit. Jokaisella luokalla on myös oma erikoishyökkäyksensä, mikä vaikuttaa ratkaisevasti pelityyliin: Hunterin kaukaisuudesta iskevä lintu rohkaisee aivan toisenlaiseen pelaamiseen kuin Brickin nyrkeillä jaettava omankädenoikeus. Kaikki neljä pystyvät suoriutumaan edessä olevasta aarteenmetsästyksestä, mutta kavereiden kanssa pelatessa vähintään yhden kannattaa valita Soldier.

Vielä yksi tehtävä

Borderlandsin eteenpäin ajava voima on lukuisten pienten tehtävien tekeminen eikä niinkään itse maailman tutkiminen tai tarinassa eteneminen. Sivutehtävien suorittaminen valottaa pelimaailmaa ansiokkaasti ja samalla paljon enemmän kuin vaisuksi jäävä päätarina. Tämän vuoksi suosittelen tekemään kaikki avautuvat tehtävät, sillä palkkioksi tarjolla on yleensä uutta tavaraa ja kokemuspisteitä. Valitun hahmon kasvava kokemus taas avaa uusia tehtäviä ja samalla niiden suorittaminen helpottuu. Tavallisesti työn alla on samanaikaisesti vähintään kolmesta neljään erillistä työtä, mikä aiheuttaa nopeasti addiktion: "Vielä yksi tehtävä ja sitten lopetan."

Kokeile ja kehity

Massiivinen tavaramäärä tarkoittaa sitä, että pelaaja pääsee jatkuvasti kokeilemaan jotain uutta. Haluatko käyttää terveyttä palauttavaa suojakilpeä vai suojautua mieluummin sähköshokkiaseilta? Haluatko heitellä syövyttäviä vai pomppivia kranaatteja? Käytätkö vaivalla ansaitun taitopisteesi tiimin vai itsesi eduksi? Valinnanvaraa on niin paljon, ettei kaikkea ehdi kokeilemaan ensimmäisellä pelikerralla. Tämän vuoksi tarjolla on Playthrough 2, joka antaa mahdollisuuden aloittaa tarina alusta kaikilla jo kerätyillä kyvyillä ja aseilla.

Taistele tiesi kohti maalia

Verrattuna muihin roolipeleihin Borderlandsissa on todella vähän ystävällisiä henkilöhahmoja: pääsääntöisesti vastaantulija hyökkää kimppuun henkevän keskustelun sijasta. Vihollisia on määrällisesti paljon ja ne ilmestyvät takaisin uudestaan jonkin ajan kuluttua. Ratkaisu mahdollistaa samoilla nurkilla tapahtuvan kokemuspisteiden keräilyn, mutta joskus se tuntuu vain tarpeettomalta matkanteon hidastamiselta. Tekoälyssä olisi niin ikään parantamisen varaa, sillä ajoittain viholliset vain seisovat paikoillaan mitenkään reagoimatta, kun taas joskus heillä on silmät selässäkin.

Gearbox on tehnyt "bioshockit" eli kuolema ei tunnu rangaistukselta: pelitilanne säilyy ennallaan ja luvassa on ainoastaan juoksulenkki välitallennuspisteeltä takaisin taistelun tiimellykseen. Epäonnistumisen kepeyttä korostaa edelleen Second Wind -toiminto: energian loputtua pelaaja putoaa polvilleen ja pääsee hetken kuluttua jatkamaan taistelua, mikäli tuona kriittisenä aikana saa edes yhden vihulaisen päästettyä päiviltä.

Kavereiden kanssa sotien

Borderlands on rakennettu yhteistyötilaa silmällä pitäen ja se näkyy: pelaaminen onnistuu yhden kaverin kanssa jaetulla ruudulla ja System Linkin tai Xbox Liven välityksellä peräti kolmen muun aseveljen kera. Täydellinen nauttiminen matkasta edellyttää kuitenkin sitä, että kaikkien pelaajien kokemustaso on suurin piirtein sama. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että alimmalla tasolla olevan kannattaa isännöidä peli tai muuten suoritetut tehtävät eivät tallennu hänen omiin tilastoihinsa.

Yhteistyöpeleissä matka yleensä helpottuu, jos seurana on yksikin kaveri. Borderlands jakaa rahat ja kokemuspisteet tasan kaikkien kesken ja muuttaa viholliset sitä kestävämmiksi, mitä enemmän pelaajia on mukana. Ratkaisu on erittäin onnistunut, sillä se pakottaa pelaajat ajattelemaan tiimin etua ja valitsemaan sellaisia kykyjä, jotka hyödyttävät kaikkia. Esimerkiksi vähintään yhden kannattaa pelata Soldierilla ja keskittyä energiaa palauttavien kykyjen kehittämiseen.

Onko peli sitten hauskempi yksin vai porukassa? Tunnelmasta ja maailman yksityiskohdista nauttivien kannattaa pelata yksin, mutta silkasta ampumisesta ja tavaran keräämisestä kiinnostuneille yhteistyötila on parempi valinta. Suosittelenkin tekemään kaksi erillistä profiilia, joista toisella kokee matkan yksin ja toisen vie taistojen kentille kavereiden kanssa.

Sarjakuvamainen ote takaa kevyen tunnelman

Gearbox on valinnut saman Unreal Engine 3 -pelimoottorin kuin Gears of War ja ilmeisesti sen vuoksi suuri pelimaailma ei tunnu yhtenäiseltä: alueelta toiselle siirryttäessä tunnelman katkaisee latausruutu. Suureksi ongelmaksi tämä ei kuitenkaan muodostu ja sarjakuvamaisen iloinen grafiikka antaa pelille persoonallisen säväyksen verrattuna vakavampiin roolipeleihin (kuten Oblivioniin ja Fallout 3:een). Värejä käytetään autiomaata kuvaavaan ympäristöön nähden ilahduttavan paljon, joskaan aivan nintendomaiseen värikarkkiin ei ylletä. Grafiikassa on myös omat ongelmansa: tekstuuri laskeutuu pintaan myöhässä ja piirtoetäisyys on melkoisen lyhyt. Ympäristö ei myöskään ole millään tavalla tuhoutuvaa. Kokonaisuutena Borderlands on kuitenkin ulkoasunsa puolesta yksi vuoden omaperäisimmistä peleistä.

Musiikki vuorottelee spagettilänkkäreiden ja 80-luvun toimintaelokuvien välillä. Pääsääntöisesti valinnat ovat onnistuneita, mutta joskus rauhallista tutkimista säestää kiivas taistelusinfonia tunnelmoivan erämaafiilistelyn sijasta. Ääninäyttely on kautta linjan toimivaa, mutta sitä on aivan liian vähän: suurin osa tehtävistäkin saadaan kirjallisena. Tällainen tuntuu hukatulta tilaisuudelta, sillä hahmojen persoonallisuuteen olisi saatu paljon lisää syvyyttä ääninäyttelyn avulla.

Onnistunut paketti

Borderlands on kotelon takakannen mukaisesti role playing shooter ja peliä kannattaa lähestyä tästä tietoisena: sekä raskasta roolipeliä että suoraviivaista räiskintää odottavat joutuvat pettymään. Oikeilla odotuksilla luvassa on kuitenkin valtaisan tavaramäärän täyttämä matka, joka on ehdottomasti kokemisen arvoinen (joko yksin tai kavereiden kanssa).