Banjo-Kazooie: Nuts and Bolts arvostelu

Vuosien takaiset legendat Banjo ja Kazooie ovat päästäneet itsensä tuhtiin kuntoon. Todellisen peliharrastajan tapaan heidän päiväohjelmassaan ei ole muuta kuin pitsaa, pelejä ja päämäärätöntä makoilua. Auringossa lojumiseen tulee kuitenkin keskeytys, kun aiempien seikkailujen ykköspaha Gruntilda nousee haudastaan. Juuri kun karhu ja karhun selkärepussa majoittuva siivekäs ovat antamassa arkkiviholliselleen turpamakeaa, monitoripäinen Lord of Games – kaikkien videopelien luoja – keskeyttää matsin. L.O.G. haluaa selvittää vihollisten välit lopullisesti ja patistaa heidät saman tien kilpajuoksuun. Eihän siitä mitään Banjon kinkuilla tule, joten pelien herra lähettää kolmikon kamppailemaan paremmuudesta uljaampaan maailmaan.

Kottikärryillä uusiin ulottuvuuksiin

Yksinpeli on rakennettu L.O.G.:n kotiversumin varaan. Se on erikoisten eläinhahmojen kansoittama kaupunki, jossa voi heittää rallia mielin määrin, keräillä valuuttaa (nuotteja) tai rakennuspalikoita ja vaikka vapauttaa otuksia vankeudesta. Erinäisiä kätköjäkin on sorvattu löydettäväksi. Suoritettavat tehtävät ovat omissa pelimaailmoissaan, ja niihin pääsee erillisten ovien kautta.

Sankaritiimille jäi alkumetrien kisassa vaivainen lava-auton ja kottikärryjen rakkauslapsi kulkuvälineeksi, johon saa päivityksiä Gruntilda-haasteita selvittämällä. Moniin osiin kaupunkia ei nimittäin pääse ilman uusia ajokin osasia. Herra peliherra ei salli kaupunkiinsa muita vehkeitä kuin Banjolle langenneen peruskotteron, joten omatekoiset alukset jäävät pelimaailmojen huviksi. L.O.G.:n luomuksissa hupia onneksi riittää. Viidessä maailmassa on runsaasti tekemistä, sillä ne jakautuvat useaksi erilliseksi kohtaukseksi. Siellä täällä killuvat nuotit ja uusia osia sisältävät laatikot myös synnyttävät kahmimismanian ja pakottavat koluamaan joka kolkan.

Pähkinöitä ja pultteja

Nuts & Bolts ei oikein mahdu aiempien inkarnaatioidensa genreen. Se on ensisijaisesti auto- tai lentelypeli, jossa rakennetaan alukset itse. Suurin osa pelin viehätyksestä tulee juuri ajoneuvojen kyhäämisestä. Vaikka ihan muttereiden tasolla ei vehiikkeleitä pääse särmäämään, rakenteluhalli on suurpiirteisyydessäänkin yllättävän monipuolinen. Alkupään tehtävistä selviää valmiita väkerryksiä käyttämällä, mutta jo keskivaiheella täytyy suunnitella pätevämpiä esityksiä.

Erityisesti jotakin tiettyä pulmaa varten pähkäilyssä saa ajan kulumaan. Nopean auton tai kestävän tankin tekeminen ei paljon vaadi, mutta onneksi pelissä on muunkinlaisia kulkuneuvoja vaativia haasteita. Yksi suosikeistani oli tehtävä, jossa piti kaataa mahdollisimman monta dominolaattaa. Senkään toteutusta ei ollut rajattu millään tavalla: pelaaja saa ratkaista sen aivan kuten mieli tekee. Naputtelin kokoon lentävän kiekon, jonka rysäytin dominokeskittymään. Yhtä hyvin olisin voinut onnistua autolla, helikopterilla tai vaikka jousien avulla pomppaavalla palikkakasalla.

Fysiikanmallinnus on muuten toimiva ja järjellinen, mutta ajokkien ohjaaminen ei ole täysin luontevaa. Autot, veneet ja ilma-alukset käyttäytyvät mallista huolimatta epämääräisesti, eikä kontrollien säätämisestä ole apua. Ongelma ei järin suuri ole, mutta aiheuttaa etenkin alussa turhautumista.

Harvinaista huumoria

Aivan kuten Kameossa ja Viva Piñatoissa, Nuts & Boltsissa näkyy vahvasti Raren kädenjälki. Peli on täynnä hassuja hahmoja, rentoa meininkiä ja sopivasti haastetta. Erityisesti dialogissa ja pelimaailmojen esittelyvideoissa naureskellaan hyväntahtoisesti useille televisiosarjoille ja muille peleille, myös Raren tekeleille – joskus itselleenkin. Ovela verbaliikka jää kokonaan tekstin varaan, sillä peliin ei ole nauhoitettu muuta kuin hahmojen mölinää ja ääntelyä. Olisin kuunnellut ääninäyteltyä dialogia ennemmin kuin epämääräistä siansaksaa.

Grafiikka on elävyydessään ja värikkyydessään todella upeaa. Piirtoetäisyys on vaikuttava, tekstuurit tarkkoja ja maisemat sekä pelihahmot tyylikkäitä kautta linjan. Harmittavasti visuaalinen ilottelu kärsii välillä selvästi tökkivästä ruudunpäivityksestä, eikä siihen auttanut kiintolevyasennuskaan. Musiikki ansaitsee erityismaininnan. Se sopii hienosti pelin henkeen, eikä säveltäjä ole heittäytynyt liian vakavaksi. Soundtrackilla kierrätetään joitakin tuttuja teemoja, mikä luonnollisesti ilahduttaa Rare-faneja.

Live-moninpeli toimii hyvin, jos onnistuu löytämään peliseuraa. Jaetulla ruudulla hupailu on sekin mahdollista, mutta sitä rampauttaa grafiikan hidastelu. Moninpelimuodoissa ei myöskään ole kehumista. Erilaiset urheilulajivariantit eivät istu Banjo-Kazooien pelimekaniikkaan, eikä edes omilla kyhäyksillä kilpaa paahtaminen innosta. Onneksi yksinpelissä on enemmän kuin riittävästi tekemistä.



Banjon kolmas tuleminen on aivan omanlaisensa peli – hiekkalaatikon (à la GTA), kaahailun, rakentelun ja tasoloikkaelementtien sekoitus. Jos oikein kriittisesti haluaa syynätä, niin ilman vapaamuotoista härvelien väsäystä Nuts & Bolts jäisi aika keskinkertaiseksi yritykseksi. Huumori ja yleinen kiero mutta rento meininki toki pelastaisivat paljon. Kokonaisuus on silti enemmän kuin osiensa summa. Banjo-Kazooie: Nuts & Bolts on viihdyttävä, omaperäinen peli, jonka parissa saa kulumaan tunnin jos kolmannenkin.